Category: Hyvinvointi

6 kuumaa kysymystä Arganöljystä

image

1. Mitä Arganöljy on?

Arganöljyä uutetaan Arganpuun hedelmien sisältä löytyvistä siemenistä. Se on luonnollinen kuivaöljy, joka sisältää runsaasti iholle välttämättömiä rasvahappoja ja vitamiineja. Mm oliiviöljyyn verrattuna Arganöljyn E-vitamiinipitoisuus on viisinkertainen.

2. Mistä se tulee?

Arganpuut kasvavat ainoastaan pienellä alueella Marokossa. Niiden kasvualue on julistettu UNESCON suojelemaksi biosfäärialueeksi. Alueella pyritään ihmisen ja luonnonvaraisten Arganpuiden yhteiselon tasapainottamiseen. Paikallisten naisten Arganöljyä tuottavat Fair Trade-osuuskunnat tukevat tätä tasapainoa istuttamalla uusia Arganpuun taimia aina sadonkorjuun yhteydessä.

3. Miten sitä tehdään?

Arganpuiden hedelmät kasvavat hieman oliivia suuremmiksi. Ne korjataan talteen satokauden päätteeksi heinä-elokuussa ja kuivataan auringossa. Aurinkokuivatusta hedelmistä poistetaan hedelmäliha, joka otetaan hyötykäyttöön eläinten rehuna. Hedelmän kivi puhdistetaan ja se rikotaan edelleen tänä päivänäkin käsin, kahden kiven välissä. Kuoren sisältä paljastuu siemen, josta Arganöljy uutetaan.

4. Mihin sitä käytetään?

Tätä ’nestemäistä kultaa’ tai ’Marokon ihmettä’ käytetään ihon- ja hiustenhoitoon. Ihonhoidossa sen runsaat kosteuttavat ja ravitsevat ainesosat antavat iholle tervettä raikasta hehkua. Hiuksille Arganöljy palauttaa luonnollisen kiillon, suojaa kuumuudelta kuivainta käytettäessä ja niinikään kosteuttaa ja ravitsee niitä.

5. Miten sitä käytetään?

Arganöljyä voi käyttää joko sellaisenaan puhdistetulle iholle, seerumina kosteusvoiteen alla taikka sekoittamalla pari tippaa omaan kosteusvoiteeseen. Yleensä käy niin, että jonkin ajan kuluttua muut voiteet jäävät, kun Arganöljyn hoitotulokset ja hyvää tekevät vaikutukset tulevat esiin. Arganöljy sopii päivittäiseen käyttöön, aamuin illoin käytettäväksi – ja miksei keskellä päivääkin.

6. Kenelle Arganöljy sopii?

Arganöljy sopii kaikenikäisille. Se hoitaa ja suojaa vauvan herkkää ihoa siinä missä 90-vuotiaan mumminkin kosteusköyhää ihoa. Se sopii hämmästyttävästi myös kaikille ihotyypeille. Arganöljy tehokosteuttaa ja ravitsee kuivaa ihoa ja toisaalta tasapainottaa rasvoittuvaa ja sekaihoa. Arganöljyn sisältämät antioksidantit suojaavat ihoa ulkoisilta stressitekijöiltä ja ehkäisevät hienojen juonteiden kehittymistä. Se on myös tehokas antiaging-öljy joka pehmentää ja tasoittaa ihoa. Varsinainen multitaskaaja siis tämä öljy.

’Minäkö keski-ikäinen’-blogisti Tiia testasi Arganöljyä ja sai avun mm punoittavaan ihoon. Tästä pääset lukemaan koko artikkelin ja osallistumaan myös Okabo Organics-arvontaan.

Joko sinä käytät Arganöljyä? Millaisia kokemuksia sinulla on siitä? Lue lisää täältä.

Mainokset

Hyvinvointia tuoksuista – eteeriset öljyt parantavat

Tuoksujen voimaa ja vaikutusta mm mielialoihin ei kannata väheksyä. Tuoksut stimuloivat aivojen limbistä järjestelmää erilaisin ärsykkein.

Tuoksujen voimaa ja vaikutusta mm mielialoihin ei kannata väheksyä. Tuoksut stimuloivat aivojen limbistä järjestelmää erilaisin ärsykkein.

Lääketiede on unohtanut luonnon

Moderni lääketiede on eristänyt itsensä luonnon parantavasta yhteydestä. Tosin Japanissa on viime aikoina ryhdytty määräämään mm metsähoitoa stressiin tai lievään masennukseen. Reseptissä voi lukea vaikkapa ’rauhallinen metsäkävely kolmesti päivässä kuuden viikon ajan’. Mielestäni on huutava vääryys, että synteettisiin lääkkeisiin vannova lääketiede on unohtanut kokonaan myös tuoksut ihmisten hoidossa. Vielä keskiajalla lääkäreillä oli kävelykepin nupissa desinfioivia ja steriloivia tuoksuyrttejä, joita he nuuhkaisivat poistuessaan sairastuvalta.

Tuoksuissa piilee voima

Erilaiset huonetuoksut ovat jälleen palaamassa muotiin. Myös eteeristen öljyjen käyttö ihonhoidossa suosittuihin ihoöljyihin sekoitettuna lisääntyy kokoajan. Tuoksujen voimaa ja vaikutusta mm mielialoihin ei todellakaan kannata väheksyä. Tuoksu kulkeutuu nenän kautta suoraan aivoihin ja stimuloi limbistä järjestelmäämme erilaisin ärsykkein. Hajuaistin lisäksi eteeriset öljyt vaikuttavat meihin myös ihon kautta imeytettynä.

Mitä eteeriset öljyt ovat?

Eteeriset öljyt ovat erittäin vahvoja tiivisteliuoksia, joissa on käytetään jopa 2000 kiloa kukkia tai muuta raaka-ainetta puoleen kiloon eteeristä öljyä. Niiden varsinainen tehtävä on suojella kasvia loisilta, homeelta, haavoilta ja kasvitaudeilta, joten voimakkaista bakteerimyrkyistä ja desinfioijista tässä puhutaan.
Eteerisiä öljyjä käytetään pääsääntöisesti aina laimennettuna. Aromaterapeutit voivat joissain hoidoissa käyttää näitä myös laimentamattomana ja jotkut hurjapäät käyttävät niitä jopa sisäisesti, mm suolistoloisten poistamiseen. Mutta silloin todella täytyy tietää mitä on tekemässä.

Eteerinen vai tuoksuöljy?

Eteerisiä öljyjä ei pidä sotkea tuoksuöljyn nimellä myytäviin valmisteisiin, jotka ovat usein synteettisesti valmistettujen tuoksuvien yhdisteiden sekoituksia. Eteerinen öljykin koostuu monista eri yhdisteistä, mutta ne ovat kaikki kasvin luontaisesti valmistamia, ei ihmisen sekoittamia. Kts myös aiempi kirjoitukseni greipin tuoksuisen eteerisen öljyn kokeilusta.

Muutamaan yleiseen vaivaan sopivat eteeriset öljyt

Alle listasin muutamiin yleisiin vaivoihin sopivia eteerisiä öljyjä. Näitä voi siis käyttää joko huonetuoksuina tai ihon kautta öljyyn sekoitettuna. Kokeile aina ensin suositeltua miedommilla sekoitussuhteilla ja kasvata pitoisuutta kun olet totuttautunut tuoksuun. Jos olet allerginen esim basilikalle ruuassa, olet sitä myös eteerisessä öljyssä.

Unettomuus, stressi, rauhattomuus: Laventeli, frankinsenssi, patsuli
Väsynyt, vetämätön olo: Greippi, basilika, limetti, sitruuna
Flunssainen olo: Eukalyptus, kaneli, inkivääri, timjami
Turvotus, aineenvaihduntahäiriöt: Fenkoli, limetti, piparminttu, greippi
Pahoinvointi: Anis, inkivääri, piparminttu
Päänsärky, migreeni: Basilika, piparminttu
PMS – ja vaihdevuosioireet: Muskatellisalvia

Eteeristen öljyjen laimennussuhteet

Jos haluat hieroa öljyä ihollesi, lisää 6 tippaa eteeristä öljyä 15ml:aan perusöljyä. Höyryhengitykseen annostele 5-10 tippaa eteeristä öljyä n. litraan kiehautettua vettä. Koeta hengittää höyry niin kuumana kuin mahdollista. Tuoksulamppuun lisätään 3-7 tippaa tuoksusta ja huoneen koosta riippuen. Kylpyveteen tipauta 5-10 tippaa ammeelliseen vettä (aikuisille), jalkakylpyyn 2-3 tippaa per pesuvati.  Itse aion ensi yöksi hieroa ihoöljyyn sekoitettua laventelia niska-hartiaseudulle. Jospa se uni siitä syvenisi.

Eteeristä iloa öljyistä


image

Kokeilin huumaavan raikasta greipin tuoksuista eteeristä öljyä yhdessä Arganöljyn kanssa bodylleni.
Wau, mikä tuoksu! Kyllä lähti päivä käyntiin raikkaammin kuin muutamana aiempana aamuna, vaikkei niitä nukkumatunteja niin montaa alla ollutkaan.
Arganöljyssähän on se ominaisuus, ettei se oikein tuoksu millekään tai korkeintaan neutraalille ja luonnolliselle. Vartaloöljyn- tai lotionin ei tarvitse mielestäni juuri millekään tuoksuakaan. Varsinkaan, jos meinaa hajuvettä tai bodymistiä käyttää. Luulenpa, että eniten päänsärkyä kanssamatkustajissa ja kolleegoissa aiheuttaa juuri voimakkaiden tuoksujen iloisesti sotkettu kimara.

Se, että itse sekoittamalla sain tällaisen tuoksuelämyksen, johti siihen, että tutkailin hieman näitä eteeristä öljyjä. Ne eivät ole minulle ollenkaan tuttuja aiemmasta.
”Eteerinen öljy on kasveista höyrytislaamalla valmistettu vettä hylkivä neste, joka sisältää haihtuvia aromeja. Eteerisiä öljyjä valmistetaan aromaattisia aineita sisältävien kasvien kukista, lehdistä, juurista, hedelmistä ja pihkasta.” , sanoo Wikipedia ja jatkaa: ”Eteerisiä öljyjä ei tule sekoittaa esimerkiksi tuoksuöljyn nimellä myytäviin valmisteisiin, jotka ovat synteettisti valmistettujen tuoksuvien yhdisteiden seoksia. Eteerinen öljykin on lukuisten eri yhdisteiden seos, mutta ne ovat kaikki kasvin luontaisesti valmistamia, ei ihmisen sekoittamia.”

Jotkut käyttävät näitä yhdisteitä myös sisäisesti lääkkeenä. Amerikassahan eteeristen öljyjen kyljessä ilmoitettu ravintoarvotkin, mutta meillä näiden öljyjen käyttö on rajoitettu ulkoiseen ihonhoitoon öljyyn sekoitettuna, höyryhengitykseen tai ilmanraikastukseen. On hyvä tietää, että tuoksuvat aineet kasveissa ovat olemassa siksi, että ne suojaavat kasveja taudeilta, homeelta ja loisilta, joten ihan leikin asia näiden sisäinen nauttiminen ei ole.

Ostin greipin tuoksuisen eteerisen öljyn ihan hetken mielijohteesta, kun sen raikas tuoksu liikkeessä leijui. En sen tarkemmin tutkinut, miksi se minua niin miellytti. No, tässä selitys:

Greippi
Greippiöljyllä on mielialaa kohottava ja masennusta lievittävä vaikutus. Tämä eteerinen öljy tekee hyvää stressaantuneelle mielelle. Greippi on voimakas puhdistaja, siksi sitä käytetään puhdistusriiteissä.

Tuoksulla on suora yhteys tunteisiin ja esim ilmankostuttajaan tai diffuuseriin lisättynä eteeriset öljyt toimivat tuoksuvalinnan mukaan mielialaa kohottavia, rauhoittavia tai virkistävinä.
Itse koin greipin tuoksun virkistäväksi, oli kuin olisi saanut potkun takalistoon, että lähdepä kone käyntiin! Ja lähtihän se.

Nuoruuden lähteellä

Ihonhoidossa käytetyt luonnonöljyt ovat ns kuivaöljyjä eivätkä jätä käytön jälkeen rasvaista tuntua iholle. Sen sijaan iho saa uutta hehkua ja voi paremmin, sillä öljyt sisältävät ihon kaipaamia rasvahappoja, vitamiineja ja antioksidantteja.

Ihonhoidossa käytetyt luonnonöljyt ovat ns kuivaöljyjä eivätkä jätä käytön jälkeen rasvaista tuntua iholle. Sen sijaan iho saa uutta hehkua ja voi paremmin, sillä öljyt sisältävät ihon kaipaamia rasvahappoja, vitamiineja ja antioksidantteja.

Öljyt ovat elämän eliksiiriä sekä sisäisesti että ulkoisesti. Kylmäpuristetun oliiviöljyn hyödyt jo tunnetkin ruoanlaitossa, mutta oletko milloinkaan levittänyt oliiviöljyä säärille? Harvemmin kuulen puhuttavan puhtaista öljyistä ihon- ja hiustenhoidossa, vaikka öljyt nimenomaan ovat kaikkien ihanien voiteidemme pohjalla. Tunnetko vanhan nyrkkisäännön kasvovoiteiden suhteen: öljy vedessä – päivävoiteeksi ja vesi öljyssä – yövoiteeksi. Ei kovin kummoista kemiaa.

Moni, varsinkin rasvoittuvan tai sekaihon omistaja, kuitenkin kammoaa öljyn levittämistä iholle ja varsinkin kasvoille. Öljyn ajatellaan tukkivan ihohuokoset ja aiheuttavan uuden acneaallon tai rumia näppylöitä. Mutta näinhän ei ole asian laita. Ihonhoidossa käytetyt luonnonöljyt ovat ns kuivaöljyjä eivätkä jätä käytön jälkeen rasvaista tuntua iholle. Sen sijaan iho saa uutta hehkua ja voi paremmin, sillä öljyt sisältävät ihon kaipaamia rasvahappoja, vitamiineja ja antioksidantteja. Joku öljy enemmän joku vähemmän. Öljyjen antioksidantit suojaavat ihoa ympäristön rasituksilta ja epäpuhtauksilta.

Itse tutustuin ihoöljyihin, kun ostin lentokoneessa tarjouksesta Nuxen vartaloöljyn. Se oli voimakkasti hajustettu ja siinä oli blendi monia eri ihoöljyjä. Minun makuuni se oli liian tujusti hajustettu, mutta sen ansiosta kiinnostuin öljyistä ihonhoidossa. Ja koska se oli ensimmäinen kokeilemani kuivaöljy, ihastuin sen koostumukseen. Sitä saattoi lisätä myös hiuksiin ja se jätti iholle kauniin satiinisen pinnan.

Sen jälkeen olen kokeillut muitakin öljyblendejä, mm Body Shopin Arganöljyn nimellä kulkevaa vartaloöljyä. Sen tuoksu tuntui kokeillessani miellyttävältä, mutta koko kropalle levitettynä se olikin lähes pyörryttävä. Kun halusin käyttää päivisin myös lempihajuvettäni, tuli tuoksukimarasta tyrmäävä.  Ei onnistunut kokeilu sekään.

Ranskassa käydessäni ihmettelin pieniä tummia pipettipulloja, joita myytiin apteekeissa. Farmaseutti kertoi, että niissä oli 100% orgaanista  Arganöljyä. Ostin pullon ja – Bingo!

Oma suosikkini oli löytynyt. Arganin kohdalla on sanottava heti alkuun, että jos nuo muut ovat ylihajustettuja, niin luomuargan taas toinen ääripää. Se tuoksuu…noh, luonnolle. Onneksi tuoksu ei ole vahva ja iholle levitettynä häipyy oikeastaan heti.

Muuta negatiivista en öljystäni ole löytänyt. Käytin sitä aluksi varovasti, muutama tippa seerumin tavoin puhdistetulle iholle. Ja tuloksia mielestäni tuli. Ihon väri tasoittui, posken iso maksaläiskä vaaleni. Iholle jäi öljyn jälkeen kaunis hehku. Käytin aluksi Argania vain kosteutustarkoituksessa – ranskalainen farmaseutti piti kyllä pitkän luennon Arganin hyödyistä ja minä nyökyttelin innokkaasti mukana – ymmärsin pitkästä luennosta vain sen, että ainakin kosteuttaa tämä öljy.  Sittemmin olen lukenut Arganin ominaisuuksista, joita tuntuu riittävän hengästymiseen saakka.

Öljy sisältää pienen voimalaitoksen verran kosteuttavia ja ihoa suojaavia rasvahappoja. Sen antioksidantit suojaavat auringonvalon ihoa vanhentavilta vaikutuksilta ja muilta ympäristön  aiheuttamilta rasituksilta. ( ilman epäpuhtaudet, tuuli, kylmä, kuuma ..) Arganöljy sisältää A-, F-, C- ja eritysesti E-vitamiinia, tuota anti-aging eliksiiriä, sellaisissa harvinaisissa muodoissa (kuten delta- ja gamma-tokoferoleina), joita iho pystyy käyttämään sellaisenaan.

Se todellakin häivyttää epätoivottuja arpia, jälkiä ja läiskiä ihosta. Itse oli jokin aika sitten leikkauksessa. Lisäsin alusta saakka haavan kohtaan Arganöljyä. Haava paitsi parantui nopeasti, se on myös mukautunut ympäröivään ihoon eikä enää, kun leikkauksesta on 4kk, pomppaa silmille.

Arganöljy sopii minulle, sillä ihotyyppini kuiva ja janoaa kosteutta. Myöskään en pane lainkaan pahakseni öljyn antiagingominaisuuksia. Näin kesäaikaan Argan on usein ainoa kosteuttajani. Käytän öljyä nykyään myös vartalolle, pidän erityisesti sen sääriin jättämästä hienosta hohteesta. Myös kynnet ja kynsinauhat sormissa ja varpaissa voivat hyvin kun niihin hieroo tätä ihmeöljyä. Iho kiittää, eikä huolta lisäaineista.

Ryhdyin jo listaamaan eri luonnonöljyjen sopivuutta eri ihotyypeille, mutta listasta tuli niin pitkä, että teen siitä erillisen postauksen lähiaikoina.

Lisää vaan lisäaineita

image

Minua on vuosikaudet ja yhä kiihtyvässä määrin askarruttanut paitsi ruoan myös kosmetiikan ja hygieniatuotteiden sisältämät lisäaineet. Olen koettanut parhaani mukaan siirtyä ravinnossa luomu- tai vähintäänkin kotimaisuuslinjalle. Jotenkin kuvittelen, että suomalainen ruoka olisi puhtaammin tuotettua kuin maan ääristä tänne rahdatut herkut. Suomessa luonto on kuitenkin vielä toistaiseksi sen verran puhtaampaa, että ainakin ympäristön aiheuttamat myrkkypitoisuudet kasveissa ja eläimissä jäänevät monista ulkomaisista kilpailijoista.

Kosmetiikan ja hygieniatuotteiden kanssa tällainen varuillaan olo onkin hankalampaa. Tuntuu että pitäisi olla kemisti, jotta pääsisi jyvälle siitä, mitä kaikkea pikku voidepurnukkani sisältääkään. Erityisesti ihon kautta imeytyvät tuotteet ovat seurantalistallani.

Jakaudun kahtia tässä: silmäni kiiluvat innosta kun luen jostakin hyperdyper-ryppyvoiteesta tai uudesta keinosta kiristää reisien ihoa. Myönnettäköön, että repsahdan näihin useammin kuin haluaisin myöntää. Ja yhtä usein olen myös pettynyt. Ihmisen – tai ainakin naisen – mieli toimii jotenkin niin, että on ihanaa ostella näitä jättikallita megabeibituotteita, jos ne sittenkin toimisivat. Ja kun eivät toimi, unohdamme koko jutun. Näin emme toimi, kun ostamme esim kalliin puseron, joka menee piloille ensimmäisessä pesussa. Menemme takaisin liikkeeseen reklamoimaan.

Se toinen puoleni pikku-omantunnon tavoin kuiskaa korvaani, että hetkinen, mitäs tässä nyt oikeastaan myydään. Pilvilinnoja ja unelmaa, jota ei voi kukaan järkeään käyttävä koskaan ostaa.
Ja mitä pitkissä aineosaluetteloissa sanotaankaan. Vaikuttavat aineet on fasadissa nimetty milloin miksikin: Instant Beautyfier, Efector tai Youthifier.. TM -merkki perään – eikä tarkoita yhtään mitään.

image

Hesarissa oli jokin aika sitten mielenkiintoinen artikkeli hygieniatuotteiden sisältämistä aineosista, jotka ottavat kehossa hormoonin paikan ja toimivat sitten systeemihäiritsijöinä. Seuraukset eivät välttämättä tunnu meissä ja heti, vaan sukupolvi tai kaksi myöhemmin. Pojanpoika saa rinnat tai tyttärentytär komean parran.

Olemme niin tuudittautuneet siihen, että kun jotakin meillä kaupassa saa myydä ja kun muutkin ostavat on varmasti turvallista. Ei ole. Emme vain tiedä vielä tarpeeksi. Ja money talks tässäkin.
Itse olen etsinyt, ja löytänytkin kauneudenhoitooni luomuvaihtoehtoja, joissa ei ainakaan tuoteselosteen mukaan ole myrkkyjä mukana. Viimeisin suosikkini on orgaaniset kasvo- ja vartoloöljyt. Erityisesti 100%:lla Argan-öljyllä olen päässyt vähintäänkin samaan ihotuntumaan kuin kalliilla ryppyseerumeilla. Iholle tulee lisäksi kaunis hehku kuivaöljyn jälkeen ja se jo sinällään raikastaa yleisilmettä. Ja luonnon valmistamassa eliksiirissä ei voi olla mitään väärää.

Ilolan parempi mökkilounas

image

Jos sattuisi käymään niin, että kuukauden ruokalaji, uudet perunat ja silli tai vaihtoehtoisesti uudet perunat ja voissa paistettu ahven, eivät enää kolmannella lomaviikolla maistuisikaan, annan kalan laittoon yhden helpon, vieläpä gourmet-tason vaihtoehdon.

Tämän reseptin kehtaan kyllä jakaa, vaikken olekaan mikään keittiön hengetär tai kuuluisa makoisista ruokakekkereistä. Itse asiasssa tällä ohjeella aloitin aikoinaan ’julkisen’ ruoanlaiton, kun halusin muutamia vuosia sitten järjestää sukujuhlat äidin syntymäpäivän kunniaksi. Pöydässä istui silloin ’vain’ lähisukulaisia ja perhettä, jotka tiesivät osaamiseni tason, eivätkä varmaan odotukset kovin korkealla olleet. Mutta kommenteista päätellen onnistuin.

Tämä kalanlaittotapa sopii myös tähän Suomen suveen, jos vaikka mökillä sattuisi kala jäämään pyydykseen tai torilta löytyisi saman päivän saalista. Sitä parempaa tulee, mitä tuoreempaa kala on. (Pätee tietysti muihinkin resepteihin.)

Meille kävi niin, että saimme mieluisia yllätysvieraita mökille. Nyt piti jotain keksiä lounaaksi, sillä mukana oli lapsiakin, joille oma suosikkini Boy-sinappisilli ei varmaankaan olisi uponnut.
Tilannetta helpotti huomattavasti se seikka, että vieraidemme ajattelevainen äiti oli varustautunut suurella tuoreella merilohella. Päätin tehdä lohinyyttejä. Maistuvat taivaallisen hyviltä ja ovat äärimmäisen simppelit tehdä. Sen salaisuus on paper cookingissa. Tein lohinyytit 7:lle hengelle.

Tarvittiin :
kolme sipulia (tähän sopii paremmin vaalea sipuli, käytimme tässä sitä mitä sattui olemaan)
inkivääriä 100 g
tuore merilohifile,1.2-1.5 kg
merisuolaa
ruuanlaittopapereita sopivan kokoisiksi arkeiksi leikattuna

image

Siivutin lohifileen 7 yhtäsuureen osaan. Kuorin sipulit ja inkiväärin ja hienonsin ne silppurilla pieniksi palasiksi. Arkille lisätään yksi viipale lohta, sirotellaan hyppysellinen merisuolaa ja runsaasti sipuli-inkiväärimurskaa päälle. Sitten arkki taitellaan nyytiksi taittamalla arkin reunat lohipalan yli ja solmitaan molemmista päistä. Tässä voi halutessaan käyttää vaikka narua solmimiseen. Uuni 200C asteeseen ja paistetaan n 30 min.

Lohinyytti valmistumassa

Lohinyytti valmistumassa

Lohinyytit valmiina uuniin

Lohinyytit valmiina uuniin

Tässä välissä pesin uudet perunat ja pistin liedelle. Löysin vielä pakasteesta puolivalmiin patonginkin, jonka laitoin ohjeen mukaan uuniin kalan kaveriksi.
Simsalabim! Maukas ateria oli valmis.

Alkupalaksi tarjoilin perussalaattia ja uunilämmintä maalaispatonkia, jota kastoimme suoraan Marokosta tilaamaani Arganöljyyn, jossa on ihana pähkinäinen maku.
Jälkiruoaksi mansikoita ja vaniljajäätelöä.

image

Ilmeistä päätellen lounaamme onnistui! Niinkuin myös iloinen heinäkuun iltapäivämme mukavien ihmisten seurassa. Onnea on ystävät ja hyvä ruoka.

Ilolan kalansaalis

image

Hankittiin Juhannuksena mökille uudet verkot. En nyt puhu nettiverkoista, vaan ihan oikeista kalaverkoista. Näillä olisi tarkoitus pyydystellä haukea ja kuhaa. Tässä välissä on ollut kaikenlaista kaupunkipuuhaa ja pihahommia niin, että uutukaiset saatin veteen vasta eilen.
Sen verran sitä internettiäkin käytettiin apuna, että tällä kertaa suunnistimme syvänteen reunalle nettikartan avulla. Nimittäin aiempina vuosina saimme vain suutareita, kun jätimme pyydykset liian matalaan veteen. Ja sitä matalikkoahan täällä mökkijärvessä piisaa, mutta on siellä näköjään myös syvänteitä. (Kts. Hyvinvointimökki)

Olimme kuin vanhasta Kalliala-Petelius sketsistä, kun emäntä koettaa soutaa ja huovata, eikä milloinkaan isännän mielen mukaan. Järvenselällä ei kannattaisi puhella juuri mitään, sillä vesi kantaa rauhallisemmankin sanailun rantaan. Mutta sinnepä vain saatin verkot vesille ja sitten eikun odottelemaan huomista lounasta. Nukuttiin yö, tai niin kuin mies sanoi, että olisi kyllä valvonut jännätessään kalansaalista, ellei olisi nukkunut niin sikeästi.

Uudet perunatkin olisi teoriassa voinut saada omasta maasta, mutta ne eivät vieläkään heinäkuun puolivälissä ole kukkineet! Lähiruokaa uudet perunamme silti ovat, sillä ostimme ne suoraan maatilalta mansikoiden ohessa. Ja tunnustettakoon, että olimme myös varautuneet Boy-sinappisillillä, jos sattuisi käymään niin, etteivät kuhat olisikaan käyneet pyydykseen.

Tuli seuraava aamu ja vaihteeksi ihana auringonpaiste. Edellisen illan tuulikin oli tyyntynyt ja emäntä kävi jälleen airoihin. Soutaminen sujui tällä kertaa kuin tanssi, vaikkakin eilisillasta oli jäänyt käsiin rakot.
Huumorimies jälleen sanaili kynäniekan kämmenistä, mutta tällä kertaa siitä ei sen suurempaa draamaa syntynyt. Myös itse verkkojen nosto sujui, kun emännän piti vain pitää airoja paikallaan isännän zoomatessa verkkoja läpi. Tunnustettakoon tässä vielä sellainenkin seikka, että soutajatar siirtyi veneen keskeltä keula-airoihin mahdollisen kalansaaliin tieltä. Kalat kun ovat ihania oikeastaan vain paistettuna, suolattuna tai keitoissa.
Ja kas: hauki- ja kuhakokoisiin verkkosilmiin olikin tarttunut keskikokoinen ahven ja jokin toinen, pienempi kala.

Kalanperkauspöytä tehtiin a-pukeista  ja leikkuulaudasta

Kalanperkauspöytä tehtiin a-pukeista ja leikkuulaudasta

Uudet perunat, tilli, vastapyydetty ja voissa paistettu ahven. En tiedä, mistä voisi saada tämän parempaa makuelämystä. Jos sellainen jossain olisikin, emme oikeastaan edes välitä tietää. Aamen.

French Manicure kotikonstein

Mökillä on mukava kuopia maata, nyppäistä mennessään rikkaruoho sieltä ja toinen täältä. Täällä voi olla möllöttää katseilta suojassa. Mutta kaikki loppuu aikanaan, niin tämäkin vapaaherrattarena olo. Takaisin kaupunkiin on mentävä. Ja viikonloppuna on juhlatkin.

Tässä mökkielämässä on se paha puoli, että täällä niin sanotusti perskottuu. Nyt kiinnitin huomioni mansikan perkauksen ja rikkaruohon kitkennän muokkaamiin käsiini. Kynnenaluset ovat täynnä isänmaata, kuten sanonta kuuluu, kynnet viirulliset ja liuskottuneet. Plus käsien päällipuoli kuivaa, irtonaista solukkoa täynnä. On kotimanikyyrin aika.

Mitä tarvitaan:

1. Kupillinen lämmintä vettä (lisäsin kuppiin naapurin ruusupuskasta nappaamani ruusun terälehdet, ne virkistävät, tuoksuvat hyvälle ja ovat sitä paitsi kauniita)
2. Öljyä
3. Kuorintavoidetta
4. Kynsiviila
5. Appelsiinipuutikku
6. Käsivoidetta
7. Kynsilakkaa, jos haluaa
image

Laitoin kupilliseen lämmintä vettä muutamia tippoja rakasta Argan-öljyäni, joka tuntuu toimivan vähän kaikessa. Tähän käy myös oliiviöljy tai vastaava. Liottelin kynsiä kymmenisen minuuttia kupissa, jonka jälkeen työntelin hellävaraisesti appelsiinipuutikulla kynsinauhoja poispäin kynnen päältä. Ilokseni huomasin, että kynsinauhat eivät tänä kesänä olekaan katkeilleet tai tulehtuneet, koska olen lisännyt niihin aina muistaessani Argan-öljyä ja ne ovat nyt kerrankin ihan ehjät.

Tässä välissä käytin Thannin ihanaa vartalokuorintavoidetta kuoriakseni käsien päällisen ihon ja huuhtelin kädet lämpimällä vedellä. Kuorintavoiteen voi tehdä myös itse. Yksinkertaisimmillaan lisätään suihkugeeliin hienoa sokeria ja hierotaan halutulle alueelle.
Tekipä hyvää tämä kuorinta!

Nyt hieroin käsiini muutaman tipan lisää Argan-öljyä – tähän käy myös käsi- tai kosteusvoide.
Hieroin öljyä myös kynsiin ja kynsinauhoihin. Ja jo nyt kädet näyttivät paljon paremmilta kuin aloittaessani. Sitten viilasin kynnet yksitellen. Viilasin pitämällä viilaa alhaalta päin viistosti kynttä kohden, aina saman suuntaisin kevyin vedoin. Ei siis edestakaisin viilaten.

Kun olin saanut eripituiset kynteni suunnilleen samanpituisiksi, oli lakkauksen vuoro. Olen joskus ohimennessäni ostanut Bik Bokista ja Henkkamaukasta halpoja vaaleita kynsilakkoja. Ajatuksena ilmeisesti alkaa hoitaa ja lakata kynsiä. Näköjään laiskuus on voittanut, sillä ovat kaikki ihan korkkaamattomia. Toivottavasti lakat eivät ole kuivuneet? Eivät olleet.

Taistelin aluslakan paikoilleen, vapisevalla otteella. Syytän näissä kädentaitoja vaativassa töissä aina vasenkätisyyttäni, sillä ne eivät tunnu luonnistuvan minulta yhtä hyvin kuin muilla. En tosin tiedä vaikuttaako se asiaan tuon taivaallista, harjoituksen puutetta taitaa olla. Mutta yhtä kaikki aluslakka on paikoillaan!

Sitten alkaa ranskalaisen manikyyrin vaativin vaihe. Valkoisten kynnenpäiden maalaus.
Muistan kuulleeni, että valkoiset tipit saa parhaiten tasaisiksi kun lakkaa kynnen ulkoreunoilta sisäänpäin suuntautuvin vedoin.
No, varmaankin niin. Näistä ei nyt tullut ihan niin hienot kuin kuvissa, mutta kukapa on seppä syntyessään.
Onneksi päälle levitetään vielä päällyslakka, joka lisää kiiltoa ja tasoittaa maalaamani ’kumpareet’.

Voi olla, että hienompiakin ranskalaisia manikyyrejä on nähty, mutta tuli näistä käsistä nyt hiukan siistimmät kuin ennen DIY-hoitoani. Ja toivottavasti kauempaa katsottuna menee täydestä.

image

Jalat sandaalikuntoon!

image

”Ihanaa, parin päivän päästä alkaa loma pikapyrähdyksellä Berliiniin. Mitähän sitä pakkaisi mukaan. Hyvät kengät ainakin..jotkut sandaalit. Sopisikohan nämä viimekesäiset? … Mamma Mia! Kenen nuo jalat ovat? Pahannäköisesti halkeilleet kantapäät, puutarhamullassa möyrineet varpaat ja varpaankynnet. Ihon pinta täynnä kuollutta solukkoa. Jotain on tehtävä ja äkkiä.” ajattelin lomallelähtökiireissäni.

Koska en mitenkään ehtinyt enää jalkahoitolaan, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi itsetehty jalkahoito. Syy, miksi tästä postaan on, että DIY- jalkahoitoni onnistuikin yli odotusten, jopa paremmin kuin viimeksi hoitolassa. Sain silkinpehmeät jalkapohjat ja suht siistit kynnetkin. Mutta ennen kaikkea sain avun kantojen karheisiin halkeamiin, jotka olivat se varsinainen ongelmani.

Näin tein:

Ensin jalat kylpyyn. Minulla sattui olemaan myös kylpysuolaa, vaikkei meillä ole enää ammettakaan. Mutta jos kylpysuolaa ei ole, muistan jalkojenhoitajan maininneen, että merisuolasta (vajaa kourallinen vadilliseen lämmintä vettä) ruusunterälehdistä ja apilankukista saa mainiot tehoaineet jalkakylvylle. Ruusu virkistää, suola ja apila (sekä puna-että valkoapila) pehmentävät. Ja viimeisenä vaan ei lainkaan vähäisimpänä, kylvystä tulee kaunis esteettinen elämys kukkien kera. Arjen luksusta.

imageimage

Hoitolassa jalkakylpy kestää 10 minuuttia. Itse istuskelin terassilla lukemassa lehteä ja kylveltin jalkojani näköjään puoli tuntia. Nostin toisen jalan kylvystä, kuivasin ja aloin hioa kantapään kovettumia kevyesti jalkaraspilla. Tässä pitää olla varovainen, ettei innostu liian kovaa hiomaan.
En tiedä oliko syynä suola, kukat vai pidempi kylpyaika, mutta kannat tuntuivat jo oikein pehmeiltä ja näyttivätkin ihan siedettäviltä. Halkeamat eivät kuitenkaan ihan kokonaan hävinneet, mutta pienenivät. Sitten oli vuorossa jalkojen ihon kuorinta. Tähän käytin lahjaksi saamaani Thannin kuorintavoidetta, oikein luksuskuorinta se olikin. Kunnon fysikaalinen kuorintavoide, joka sisälsi pikkupartikkeleita, olisiko ollut siemeniä. Näitä kuorintavoiteitakin voi tehdä myös itse: yksinkertaisin kuulemani resepti on lisätä suihkugeeliin hienoa sokeria.
Hieroin jalkojani oikein reippaasti alhaalta ylöspäin lähes polviin saakka. Sitten huuhtelin kuorintavoiteen pois kylpyvedellä ja kuivasin jalat huolella.

imageimage

Seuraava vaihe: kynnet. Itselläni olivat kynsinauhat nousseet kynnen päälle ja pikkuvarpaan kynsi oli häipynyt lähes olemattomiin. Appelsiinipuutikkua ei nyt löytynyt, joten jouduin turvautumaan muoviseen kynsinauhatikkuun. Työntelin kynsinauhoja poispäin kynnenpäältä ja viilasin kynnet pitäen viilaa alhaalta päin viistossa. Jos kynnet ovat pitkät ne tietty leikataan ensin kynsisaksilla varpaan pään mukaisesti.

Tässä vaiheessa päätin kokeilla uusinta hankintaani, 100% Argan-öljyä jalkoihin. Normaalisti käytän sitä kasvoilla seerumin tavoin. Se tehokosteuttaa ilman rasvaista jälkituntumaa. Lisäsin Argania muutaman tipan ensin jalkapohjiin ja se imeytyi yhdessä hujauksessa halkeamiin. Lisäsin vielä muutaman tipan kantoihin, hieroin öljyä varpaisiin, kynsiin ja kynsinauhoihin sekä sääriin. Aivan kuin varpaankynsilläkin olisi ollut jano, niin nopeasti öljyni imeytyi. Argan-öljy pehmitti kannat entisestään ja nyt halkeamat häipyivät lähes näkymättömiin. Lisäksi siitä jäi kaunis, öljytty satiininen pinta iholle.

Lopuksi vielä kynsilakan levitys ja voila! Sandaalikausi voi alkaa!

Ranneke tuuppaa liikkeelle

 

jog-595995_640

Viime talvena mies hankki itselleen askelmittarin. Jonkun aikaa vekottimen vaikutusta hänen elämäänsä seurattuani, päätin itsekin hankkia sellaisen. Mies nimittäin reipastui selvästi mitä tulee liikkumiseen ja olisiko sillä painokin pudonnut? Oma askelmittarini on marketista hankittu halpis, joka kuitenkin tekee sen minkä lupaa eli mittaa askeleita. Se toimii myös kokonaisen viikonlopun ilman latausta, mikä tuli todistettua, kun laturi jäi mökkireissulla kotiin. Mittariin asetetaan oma tavoitetaso, jolla haluaa pysyä joka päivä. Tiesin jo entuudestaan, että sellainen 10000 askelta pitäisi istumatyötä tekevän vähintään ottaa päivässä. Seisomatyöläiset ottavat tuon määrän leikiten työpäivänsä aikana.

image

Askelmittari näyttää palkitsevan pienestä hyötyliikunnasta eniten. Ilola on kolmikerroksinen ja kun ravaan portaita edestakaisin esim pyykkipäivinä, saan helposti 2-4000 askelta kasaan. Puhumattakaan imuroinnista tai pölyjen pyyhinnästä. Jokainen, joka on puutarhahommia tehnyt, tietää miten tehokasta se homma on. Uskoisin kasvimaan kuokkimisen ja kääntämisen ja perkaamisen vastaavan jo jonkinlaista kuntosalitreeniä. Askelmittarini on tässä sokea, se antaa saman askeleen kevyestä sipsuttelusta kuin raskaasta taakan kannosta.

Askelmittari kertoo myös päivittäisen kalorinkulutuksen suhteutettuna omaan ikään ja painoon, mutta se on vain viitteellinen luku. Perustuu johonkin oletukseen keskimääräisen askelluksen kulutuksesta.
Mutta on se silti mukavaa katsottavaa, kun mittari näyttää että olen kuluttanut 3-500 kaloria enemmän kuin laskennallinen kulutukseni olisi. Tuohon lisäkulutusmäärään saa muuten tallustaa toiset 10000 askelta.

image

Lopulta käy tietysti niin, että ruokahalu kasvaa ja perustason tavoitteen saavuttaminen ei enää tunnu missään. Sitten voi lähteä tavoittelemaan suurempia summia, askeleina tietenkin. Ja todella, tämähän on nukkumisen ohella kuin laittaisi rahaa pankkiin. Itselläni yksi askel vastaa puolta metriä, joten 5000 askelta tarkoittaa 2,5 kilometrin kävelyä. Huomaan osaavani jo lähilenkkien etäisyydet suurinpiirtein ja tiedän mille reitille lähden mitäkin askelmäärää kalastamaan. Nykyisin meillä kinastellaan koiran iltalenkityksestä vain siinä tapauksessa, että molemmilla sattuu olemaan päivän saldo jo pulkassa. Yleensä niin ei ole ja koirakin nauttii, kun lenkit pitenevät. Suosittelen!