Category: Kauneudenhoito

Kauneuden kemiaa

image

Heräilen tässä pikkuhiljaa vuosikymmenten horroksesta ja naiivista luottamuksesta kaupan oleviin ihonhoitotuotteisiin. En ole mikään kuluttaja-aktivisti ja kemian tuntemukseni perustuu peruskoulun peruskemian peruskurssiin – jossa muistaakseni olin jopa hyvä. Se ei kuitenkaan nyt auta, kun mitään siitä ei enää muista. On vain kahlattava tässä tiedon internetissä ja syynäiltävä INCI-listoja purkkien kyljistä. Sanottakoon tässä vielä, että pidän kosmetiikasta. Jos minusta tuntuu, että voide tai naamio toimii kuten lupaa, ostan taatusti uudelleen.

Me naiset käytämme keskimäärin 12 kosmeettista tai hygieniatuotetta päivittäin, jotka sisältävät noin 168 eri ainesosaa. Suuri osa niistä on ihon läpi imeytyviä, joten ei ole lainkaan samantekevää miten ne meihin vaikuttavat. Yhtä mielenkiintoista taulukkoa  tutkimalla saa jo oikein hyvän käsityksen vältettävistä aineista, joista kuuluisimmat lienevätkin jo useimpien tiedossa: parabeenit (käytetään parantamaan tuotteen säilyvyyttä) ja ftalaatit (pehmentävä vaikutus) sekä synteettiset pysyvät hajustekomponentit (esim ’musk xylene’). Jo nämä kolme ainetta muistamalla, pääsee hyvin alkuun tiedostavassa ostamisessa. Lukulasit mukaan kauppaan ja aineosaluetteloja tutkimaan!

Kosmetiikassa käytetään metyyli-, etyyli-, butyyli- ja propyyliparabeenejä ja niiden seoksia säilöntäaineena. Näitä käytetään, koska kosmeettiset tuotteet tarjoavat hyvän alustan mm homeelle ja muille mikrobeille. Ne taas saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita tai muuta ihoärsytystä. Parabeeneilla sanotaan olevan lievää estrogeenista vaikutusta elimistöön ja ne saattavat lisätä rintasyövän riskiä. Iholla kosteusvoiteiden parabeenit saattavat voimistaa UV-B-säteilyn haittavaikutuksia. Kosmetiikkateollisuus onkin reagoinut parabeenikohuun ja siirtynyt jopa superallergeenina pidetyn metyyli-isotiatsolinonin (methylisothiazolinone) ja metyylikloori-isotiatsolinonin (methylchloroisothiazolinone) seoksiin. Sitä käytetään nyt mm. hiuskosmetiikassa, deodoranteissa, ihovoiteissa ja puhdistusaineissa säilöntäaineena.
Eli niin tai näin, aina jokin on väärinpäin.

Dietyyliftalaattia (DEP) käytetään kosmetiikassa alkoholin denaturointiaineena. Denaturoinnin avulla alkoholi tehdään nautintakelvottomaksi. Ftalatteja on ainakin hius- ja kynsilakoissa. Ftalaattien käytön pieninä määrinä ei sanota aiheuttavan ihmiselle vaaraa, mutta nyt kiistelläänkin niiden pitkäaikaiskäytön vaikutuksista. Ftalaattien väitetään aiheuttavan häiriöitä hormoonitoiminnassa ja aiheuttavan tytöillä murrosiän aikaistumista.

Synteettiset hajusteet ovat näistä tässä luetelluista vältettävistä aineista helpoiten korvattavissa luonnonmukaisilla versioilla. Tutkimusten mukaan synteettiset hajusteet saattavat aiheuttaa syöpää. Siksi kosmetiikkaa hankittaessa kannattaa katsoa, että käytetyt hajusteet ovat peräisin luonnosta.

Luonnonkosmetiikassa ideana on, että jos jokin raaka-aine aiheuttaa ärsytystä tai altistumista mille tahansa vaaralle, sitä ei käytetä. Luomukosmetiikan säilöntäaineet, silloin kun niitä käytetään, tulevat luonnosta. Ihan talonpoikaisjärjellä ajateltuna, tämä luonnollisempi vaihtoehto tuntuu turvallisemmalta.

Onhan meillä Suomessa valvova elin, Tukes, joka tekee parhaansa, että haitallisia aineita ei kosmetiikkamarkkinoille pääse. Mutta ongelma onkin usein siinä, että Tukes noudattaa olemassa olevaa lakia ja se tuppaa välillä laahaamaan perässä. Esim parabeeneja saa lain mukaan tällä hetkellä käyttää kosmetiikkatuotteissa. Monet kosmetiikkatoimijat ovat tosin vapaaehtoisesti jättäneet ne pois tuotteistaan. Ja käyttävät tietysti sitä markkinoinnissaan. Ja hyvä niin.

Lähteet: http://www.ewg.org, http://www.thl.fi

Mainokset

Nuoruuden lähteellä

Ihonhoidossa käytetyt luonnonöljyt ovat ns kuivaöljyjä eivätkä jätä käytön jälkeen rasvaista tuntua iholle. Sen sijaan iho saa uutta hehkua ja voi paremmin, sillä öljyt sisältävät ihon kaipaamia rasvahappoja, vitamiineja ja antioksidantteja.

Ihonhoidossa käytetyt luonnonöljyt ovat ns kuivaöljyjä eivätkä jätä käytön jälkeen rasvaista tuntua iholle. Sen sijaan iho saa uutta hehkua ja voi paremmin, sillä öljyt sisältävät ihon kaipaamia rasvahappoja, vitamiineja ja antioksidantteja.

Öljyt ovat elämän eliksiiriä sekä sisäisesti että ulkoisesti. Kylmäpuristetun oliiviöljyn hyödyt jo tunnetkin ruoanlaitossa, mutta oletko milloinkaan levittänyt oliiviöljyä säärille? Harvemmin kuulen puhuttavan puhtaista öljyistä ihon- ja hiustenhoidossa, vaikka öljyt nimenomaan ovat kaikkien ihanien voiteidemme pohjalla. Tunnetko vanhan nyrkkisäännön kasvovoiteiden suhteen: öljy vedessä – päivävoiteeksi ja vesi öljyssä – yövoiteeksi. Ei kovin kummoista kemiaa.

Moni, varsinkin rasvoittuvan tai sekaihon omistaja, kuitenkin kammoaa öljyn levittämistä iholle ja varsinkin kasvoille. Öljyn ajatellaan tukkivan ihohuokoset ja aiheuttavan uuden acneaallon tai rumia näppylöitä. Mutta näinhän ei ole asian laita. Ihonhoidossa käytetyt luonnonöljyt ovat ns kuivaöljyjä eivätkä jätä käytön jälkeen rasvaista tuntua iholle. Sen sijaan iho saa uutta hehkua ja voi paremmin, sillä öljyt sisältävät ihon kaipaamia rasvahappoja, vitamiineja ja antioksidantteja. Joku öljy enemmän joku vähemmän. Öljyjen antioksidantit suojaavat ihoa ympäristön rasituksilta ja epäpuhtauksilta.

Itse tutustuin ihoöljyihin, kun ostin lentokoneessa tarjouksesta Nuxen vartaloöljyn. Se oli voimakkasti hajustettu ja siinä oli blendi monia eri ihoöljyjä. Minun makuuni se oli liian tujusti hajustettu, mutta sen ansiosta kiinnostuin öljyistä ihonhoidossa. Ja koska se oli ensimmäinen kokeilemani kuivaöljy, ihastuin sen koostumukseen. Sitä saattoi lisätä myös hiuksiin ja se jätti iholle kauniin satiinisen pinnan.

Sen jälkeen olen kokeillut muitakin öljyblendejä, mm Body Shopin Arganöljyn nimellä kulkevaa vartaloöljyä. Sen tuoksu tuntui kokeillessani miellyttävältä, mutta koko kropalle levitettynä se olikin lähes pyörryttävä. Kun halusin käyttää päivisin myös lempihajuvettäni, tuli tuoksukimarasta tyrmäävä.  Ei onnistunut kokeilu sekään.

Ranskassa käydessäni ihmettelin pieniä tummia pipettipulloja, joita myytiin apteekeissa. Farmaseutti kertoi, että niissä oli 100% orgaanista  Arganöljyä. Ostin pullon ja – Bingo!

Oma suosikkini oli löytynyt. Arganin kohdalla on sanottava heti alkuun, että jos nuo muut ovat ylihajustettuja, niin luomuargan taas toinen ääripää. Se tuoksuu…noh, luonnolle. Onneksi tuoksu ei ole vahva ja iholle levitettynä häipyy oikeastaan heti.

Muuta negatiivista en öljystäni ole löytänyt. Käytin sitä aluksi varovasti, muutama tippa seerumin tavoin puhdistetulle iholle. Ja tuloksia mielestäni tuli. Ihon väri tasoittui, posken iso maksaläiskä vaaleni. Iholle jäi öljyn jälkeen kaunis hehku. Käytin aluksi Argania vain kosteutustarkoituksessa – ranskalainen farmaseutti piti kyllä pitkän luennon Arganin hyödyistä ja minä nyökyttelin innokkaasti mukana – ymmärsin pitkästä luennosta vain sen, että ainakin kosteuttaa tämä öljy.  Sittemmin olen lukenut Arganin ominaisuuksista, joita tuntuu riittävän hengästymiseen saakka.

Öljy sisältää pienen voimalaitoksen verran kosteuttavia ja ihoa suojaavia rasvahappoja. Sen antioksidantit suojaavat auringonvalon ihoa vanhentavilta vaikutuksilta ja muilta ympäristön  aiheuttamilta rasituksilta. ( ilman epäpuhtaudet, tuuli, kylmä, kuuma ..) Arganöljy sisältää A-, F-, C- ja eritysesti E-vitamiinia, tuota anti-aging eliksiiriä, sellaisissa harvinaisissa muodoissa (kuten delta- ja gamma-tokoferoleina), joita iho pystyy käyttämään sellaisenaan.

Se todellakin häivyttää epätoivottuja arpia, jälkiä ja läiskiä ihosta. Itse oli jokin aika sitten leikkauksessa. Lisäsin alusta saakka haavan kohtaan Arganöljyä. Haava paitsi parantui nopeasti, se on myös mukautunut ympäröivään ihoon eikä enää, kun leikkauksesta on 4kk, pomppaa silmille.

Arganöljy sopii minulle, sillä ihotyyppini kuiva ja janoaa kosteutta. Myöskään en pane lainkaan pahakseni öljyn antiagingominaisuuksia. Näin kesäaikaan Argan on usein ainoa kosteuttajani. Käytän öljyä nykyään myös vartalolle, pidän erityisesti sen sääriin jättämästä hienosta hohteesta. Myös kynnet ja kynsinauhat sormissa ja varpaissa voivat hyvin kun niihin hieroo tätä ihmeöljyä. Iho kiittää, eikä huolta lisäaineista.

Ryhdyin jo listaamaan eri luonnonöljyjen sopivuutta eri ihotyypeille, mutta listasta tuli niin pitkä, että teen siitä erillisen postauksen lähiaikoina.

Lisää vaan lisäaineita

image

Minua on vuosikaudet ja yhä kiihtyvässä määrin askarruttanut paitsi ruoan myös kosmetiikan ja hygieniatuotteiden sisältämät lisäaineet. Olen koettanut parhaani mukaan siirtyä ravinnossa luomu- tai vähintäänkin kotimaisuuslinjalle. Jotenkin kuvittelen, että suomalainen ruoka olisi puhtaammin tuotettua kuin maan ääristä tänne rahdatut herkut. Suomessa luonto on kuitenkin vielä toistaiseksi sen verran puhtaampaa, että ainakin ympäristön aiheuttamat myrkkypitoisuudet kasveissa ja eläimissä jäänevät monista ulkomaisista kilpailijoista.

Kosmetiikan ja hygieniatuotteiden kanssa tällainen varuillaan olo onkin hankalampaa. Tuntuu että pitäisi olla kemisti, jotta pääsisi jyvälle siitä, mitä kaikkea pikku voidepurnukkani sisältääkään. Erityisesti ihon kautta imeytyvät tuotteet ovat seurantalistallani.

Jakaudun kahtia tässä: silmäni kiiluvat innosta kun luen jostakin hyperdyper-ryppyvoiteesta tai uudesta keinosta kiristää reisien ihoa. Myönnettäköön, että repsahdan näihin useammin kuin haluaisin myöntää. Ja yhtä usein olen myös pettynyt. Ihmisen – tai ainakin naisen – mieli toimii jotenkin niin, että on ihanaa ostella näitä jättikallita megabeibituotteita, jos ne sittenkin toimisivat. Ja kun eivät toimi, unohdamme koko jutun. Näin emme toimi, kun ostamme esim kalliin puseron, joka menee piloille ensimmäisessä pesussa. Menemme takaisin liikkeeseen reklamoimaan.

Se toinen puoleni pikku-omantunnon tavoin kuiskaa korvaani, että hetkinen, mitäs tässä nyt oikeastaan myydään. Pilvilinnoja ja unelmaa, jota ei voi kukaan järkeään käyttävä koskaan ostaa.
Ja mitä pitkissä aineosaluetteloissa sanotaankaan. Vaikuttavat aineet on fasadissa nimetty milloin miksikin: Instant Beautyfier, Efector tai Youthifier.. TM -merkki perään – eikä tarkoita yhtään mitään.

image

Hesarissa oli jokin aika sitten mielenkiintoinen artikkeli hygieniatuotteiden sisältämistä aineosista, jotka ottavat kehossa hormoonin paikan ja toimivat sitten systeemihäiritsijöinä. Seuraukset eivät välttämättä tunnu meissä ja heti, vaan sukupolvi tai kaksi myöhemmin. Pojanpoika saa rinnat tai tyttärentytär komean parran.

Olemme niin tuudittautuneet siihen, että kun jotakin meillä kaupassa saa myydä ja kun muutkin ostavat on varmasti turvallista. Ei ole. Emme vain tiedä vielä tarpeeksi. Ja money talks tässäkin.
Itse olen etsinyt, ja löytänytkin kauneudenhoitooni luomuvaihtoehtoja, joissa ei ainakaan tuoteselosteen mukaan ole myrkkyjä mukana. Viimeisin suosikkini on orgaaniset kasvo- ja vartoloöljyt. Erityisesti 100%:lla Argan-öljyllä olen päässyt vähintäänkin samaan ihotuntumaan kuin kalliilla ryppyseerumeilla. Iholle tulee lisäksi kaunis hehku kuivaöljyn jälkeen ja se jo sinällään raikastaa yleisilmettä. Ja luonnon valmistamassa eliksiirissä ei voi olla mitään väärää.

French Manicure kotikonstein

Mökillä on mukava kuopia maata, nyppäistä mennessään rikkaruoho sieltä ja toinen täältä. Täällä voi olla möllöttää katseilta suojassa. Mutta kaikki loppuu aikanaan, niin tämäkin vapaaherrattarena olo. Takaisin kaupunkiin on mentävä. Ja viikonloppuna on juhlatkin.

Tässä mökkielämässä on se paha puoli, että täällä niin sanotusti perskottuu. Nyt kiinnitin huomioni mansikan perkauksen ja rikkaruohon kitkennän muokkaamiin käsiini. Kynnenaluset ovat täynnä isänmaata, kuten sanonta kuuluu, kynnet viirulliset ja liuskottuneet. Plus käsien päällipuoli kuivaa, irtonaista solukkoa täynnä. On kotimanikyyrin aika.

Mitä tarvitaan:

1. Kupillinen lämmintä vettä (lisäsin kuppiin naapurin ruusupuskasta nappaamani ruusun terälehdet, ne virkistävät, tuoksuvat hyvälle ja ovat sitä paitsi kauniita)
2. Öljyä
3. Kuorintavoidetta
4. Kynsiviila
5. Appelsiinipuutikku
6. Käsivoidetta
7. Kynsilakkaa, jos haluaa
image

Laitoin kupilliseen lämmintä vettä muutamia tippoja rakasta Argan-öljyäni, joka tuntuu toimivan vähän kaikessa. Tähän käy myös oliiviöljy tai vastaava. Liottelin kynsiä kymmenisen minuuttia kupissa, jonka jälkeen työntelin hellävaraisesti appelsiinipuutikulla kynsinauhoja poispäin kynnen päältä. Ilokseni huomasin, että kynsinauhat eivät tänä kesänä olekaan katkeilleet tai tulehtuneet, koska olen lisännyt niihin aina muistaessani Argan-öljyä ja ne ovat nyt kerrankin ihan ehjät.

Tässä välissä käytin Thannin ihanaa vartalokuorintavoidetta kuoriakseni käsien päällisen ihon ja huuhtelin kädet lämpimällä vedellä. Kuorintavoiteen voi tehdä myös itse. Yksinkertaisimmillaan lisätään suihkugeeliin hienoa sokeria ja hierotaan halutulle alueelle.
Tekipä hyvää tämä kuorinta!

Nyt hieroin käsiini muutaman tipan lisää Argan-öljyä – tähän käy myös käsi- tai kosteusvoide.
Hieroin öljyä myös kynsiin ja kynsinauhoihin. Ja jo nyt kädet näyttivät paljon paremmilta kuin aloittaessani. Sitten viilasin kynnet yksitellen. Viilasin pitämällä viilaa alhaalta päin viistosti kynttä kohden, aina saman suuntaisin kevyin vedoin. Ei siis edestakaisin viilaten.

Kun olin saanut eripituiset kynteni suunnilleen samanpituisiksi, oli lakkauksen vuoro. Olen joskus ohimennessäni ostanut Bik Bokista ja Henkkamaukasta halpoja vaaleita kynsilakkoja. Ajatuksena ilmeisesti alkaa hoitaa ja lakata kynsiä. Näköjään laiskuus on voittanut, sillä ovat kaikki ihan korkkaamattomia. Toivottavasti lakat eivät ole kuivuneet? Eivät olleet.

Taistelin aluslakan paikoilleen, vapisevalla otteella. Syytän näissä kädentaitoja vaativassa töissä aina vasenkätisyyttäni, sillä ne eivät tunnu luonnistuvan minulta yhtä hyvin kuin muilla. En tosin tiedä vaikuttaako se asiaan tuon taivaallista, harjoituksen puutetta taitaa olla. Mutta yhtä kaikki aluslakka on paikoillaan!

Sitten alkaa ranskalaisen manikyyrin vaativin vaihe. Valkoisten kynnenpäiden maalaus.
Muistan kuulleeni, että valkoiset tipit saa parhaiten tasaisiksi kun lakkaa kynnen ulkoreunoilta sisäänpäin suuntautuvin vedoin.
No, varmaankin niin. Näistä ei nyt tullut ihan niin hienot kuin kuvissa, mutta kukapa on seppä syntyessään.
Onneksi päälle levitetään vielä päällyslakka, joka lisää kiiltoa ja tasoittaa maalaamani ’kumpareet’.

Voi olla, että hienompiakin ranskalaisia manikyyrejä on nähty, mutta tuli näistä käsistä nyt hiukan siistimmät kuin ennen DIY-hoitoani. Ja toivottavasti kauempaa katsottuna menee täydestä.

image

Jalat sandaalikuntoon!

image

”Ihanaa, parin päivän päästä alkaa loma pikapyrähdyksellä Berliiniin. Mitähän sitä pakkaisi mukaan. Hyvät kengät ainakin..jotkut sandaalit. Sopisikohan nämä viimekesäiset? … Mamma Mia! Kenen nuo jalat ovat? Pahannäköisesti halkeilleet kantapäät, puutarhamullassa möyrineet varpaat ja varpaankynnet. Ihon pinta täynnä kuollutta solukkoa. Jotain on tehtävä ja äkkiä.” ajattelin lomallelähtökiireissäni.

Koska en mitenkään ehtinyt enää jalkahoitolaan, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi itsetehty jalkahoito. Syy, miksi tästä postaan on, että DIY- jalkahoitoni onnistuikin yli odotusten, jopa paremmin kuin viimeksi hoitolassa. Sain silkinpehmeät jalkapohjat ja suht siistit kynnetkin. Mutta ennen kaikkea sain avun kantojen karheisiin halkeamiin, jotka olivat se varsinainen ongelmani.

Näin tein:

Ensin jalat kylpyyn. Minulla sattui olemaan myös kylpysuolaa, vaikkei meillä ole enää ammettakaan. Mutta jos kylpysuolaa ei ole, muistan jalkojenhoitajan maininneen, että merisuolasta (vajaa kourallinen vadilliseen lämmintä vettä) ruusunterälehdistä ja apilankukista saa mainiot tehoaineet jalkakylvylle. Ruusu virkistää, suola ja apila (sekä puna-että valkoapila) pehmentävät. Ja viimeisenä vaan ei lainkaan vähäisimpänä, kylvystä tulee kaunis esteettinen elämys kukkien kera. Arjen luksusta.

imageimage

Hoitolassa jalkakylpy kestää 10 minuuttia. Itse istuskelin terassilla lukemassa lehteä ja kylveltin jalkojani näköjään puoli tuntia. Nostin toisen jalan kylvystä, kuivasin ja aloin hioa kantapään kovettumia kevyesti jalkaraspilla. Tässä pitää olla varovainen, ettei innostu liian kovaa hiomaan.
En tiedä oliko syynä suola, kukat vai pidempi kylpyaika, mutta kannat tuntuivat jo oikein pehmeiltä ja näyttivätkin ihan siedettäviltä. Halkeamat eivät kuitenkaan ihan kokonaan hävinneet, mutta pienenivät. Sitten oli vuorossa jalkojen ihon kuorinta. Tähän käytin lahjaksi saamaani Thannin kuorintavoidetta, oikein luksuskuorinta se olikin. Kunnon fysikaalinen kuorintavoide, joka sisälsi pikkupartikkeleita, olisiko ollut siemeniä. Näitä kuorintavoiteitakin voi tehdä myös itse: yksinkertaisin kuulemani resepti on lisätä suihkugeeliin hienoa sokeria.
Hieroin jalkojani oikein reippaasti alhaalta ylöspäin lähes polviin saakka. Sitten huuhtelin kuorintavoiteen pois kylpyvedellä ja kuivasin jalat huolella.

imageimage

Seuraava vaihe: kynnet. Itselläni olivat kynsinauhat nousseet kynnen päälle ja pikkuvarpaan kynsi oli häipynyt lähes olemattomiin. Appelsiinipuutikkua ei nyt löytynyt, joten jouduin turvautumaan muoviseen kynsinauhatikkuun. Työntelin kynsinauhoja poispäin kynnenpäältä ja viilasin kynnet pitäen viilaa alhaalta päin viistossa. Jos kynnet ovat pitkät ne tietty leikataan ensin kynsisaksilla varpaan pään mukaisesti.

Tässä vaiheessa päätin kokeilla uusinta hankintaani, 100% Argan-öljyä jalkoihin. Normaalisti käytän sitä kasvoilla seerumin tavoin. Se tehokosteuttaa ilman rasvaista jälkituntumaa. Lisäsin Argania muutaman tipan ensin jalkapohjiin ja se imeytyi yhdessä hujauksessa halkeamiin. Lisäsin vielä muutaman tipan kantoihin, hieroin öljyä varpaisiin, kynsiin ja kynsinauhoihin sekä sääriin. Aivan kuin varpaankynsilläkin olisi ollut jano, niin nopeasti öljyni imeytyi. Argan-öljy pehmitti kannat entisestään ja nyt halkeamat häipyivät lähes näkymättömiin. Lisäksi siitä jäi kaunis, öljytty satiininen pinta iholle.

Lopuksi vielä kynsilakan levitys ja voila! Sandaalikausi voi alkaa!

Kaksi kampaamokäyntiä

Ilolantalossa sattui kaksi kampaamokäyntiä eräälle alkukesän päivälle. Kumpikaan näistä kävijöistä ei ollut riemuissaan uusista frisyyreistään.
Ensimmäiseksi kampaajalla kävi Nuutti-koira, jonka turkki oli venähtänyt kevään mittaan uuteen ennätykseensä. Silmät hädintuskin näkyivät. Nuutti taapersi kuin olisi teuraaksi menossa trimmaajan ovesta sisään. Tässä Nuutin turkki ennen trimmausta:image
Ja tässä jälkeen:image
Näytti siltä kuin Nuutti olisi ollut aluksi vähän nolona kesälookistaan. Mutta onneksi hänellä on valoisa luonne, eikä hän muutenkaan jaksa kauaa yhden asian parissa pyöriä. Mainittakoon, että meidän muiden mielestä Nuutista tuli hieno kesämies.

Kampaamokäynti nro kaksi oli vuorossa heti perään: tytär oli varannut hiustenleikkuun uudesta, aiemmin tuntemattomasta kampaamosta. Kampaamoon päästyään, tyttö syventyi lehteen ja rentoutui, niinkuin ilmeisesti kampaajalla pitäisi voida tehdä. Valmista tuli nopeasti ja edestäpäin näytti hyvältä. Mutta kun kampaaja näytti peilistä hiukset takaa, oli tytöllä itku lähellä. Ja kuin pisteeksi iin päälle kampaaja vaati vielä 20 euroa lisää alussa sovitun summan päälle.

20-vuotiaalla ei hirveästi ole kokemusta reklamoinnista tai oikeuksiensa puolustamisesta. Useinhan sitä vielä aikuisen kokemuksellakin välillä nielaisee pari kertaa, kun kampaaja näyttää lopputulosta. Hiusten leikkausta   kun oikein ei voi peruuttaa.

No, tässä lopputulos.image

Toivuttuaan ensi järkytyksestä, tyttö lähti takaisin reklamoimaan asiasta. Kampaamossa lupasivat ystävällisesti palauttaa tuon ylimääräisen 20 e. Ja yllätys: 20 e ei tullutkaan rahana vaan lahjakorttina samaiseen kampaamoon! Arvata saattaa, miten mieluinen tuo lahjakortti tytölle oli.

Olisimme nauraneet kampauksen nähdessämme, muttemme oikein voineet. Tytär oli niin pahoillaan.

No, hiukset kasvavat ja kokemukset. Tulin samalla itsekin ajatelleeksi, miten uuden kampaajan valinta on tuuripeliä, jos vielä ei ole sitä omaa luottokampaajaa löytynyt.
Pikkujuttu isojen asioiden rinnalla, mutta siitä voi hetkellisesti tulla elämääkin suurempi – ainakin parikymppisen tytön maailmassa.