Category: Lisäaineet

Sulfaatintonta, kiitos!

Sata harjanvetoa päivässä, vaikka suihkun alla, on luonnonmukaista hiustenhoitoa

Sata harjanvetoa päivässä, vaikka suihkun alla, on luonnonmukaista hiustenhoitoa.

Sodium Lauryl Sulphate

Sivusin edellisessä postauksessani pesunesteiden pahista SLS:a eli Sodium Laurel Sulphatea. Sitä käytettään erityisesti shampoissa ja hammastahnoissa. Sen vaikutuksesta ihmiseen kiistellään kovasti. SLS on siis juuri se ainesosa joka saa shampoomme vaahtoamaan ihanasti ja sen avulla sormet liikkuvat hiuksissa liukkaasti. Se on tensidi, jonka molekyylit pyydystävät öljymäisen tai rasvaisen lian hiuksista sisäänsä. Tensidit huuhtoutuvat helposti veden (ja vaahdon) mukana hiuksista.

Mistä tämä tämä pahiksen maine sitten yhtäkkiä tuli?

Onhan SLS vaikuttanut shampoissamme jo vuosikymmeniä. Näyttää siltä, että päivittäinen kemikaalikuormituksemme on kasvanut sellaisiin mittoihin, että herkimmät meistä ovat alkaneet saada iho-oireita, ärsytystä ja mm. hilsettä.
Kiihkeimmät vastustajat väittävät SLS:n aiheuttavan syöpää, mutta sellaisille väitteille en netistä löytänyt perustelua.
Siitä kuitenkin ollaan yhtä mieltä, että SLS ei tee hyvää merien mikrobiologialle.
Ja lopulta karu totuus: vaahdolla ei ole mitään tekemistä pesutuloksen kanssa! Se todella vain auttaa käsiä kulkemaan märissä hiuksissa, mutta puhtaammaksi vaahto ei meitä tee. Sensijaan, voimme kysyä itseltämme, mitä viemäristä alas huuhtelemamme vaahto tekee vesistöille.

Mitä tilalle?

Se, että herkimmät herkistyy yleensä tarkoittaa sitä, että me muutkin seuraamme jossain vaiheessa perästä. Mitä sitten tilalle, jos SLS:a haluaa välttää? Jo viimeksi esittelemieni palasaippuoiden joukosta löytyy shampoita, jotka eivät sisällä sulfaatteja.
Tällaisia ovat esimerkiksi kotimaisen Flown palashampoot.

Muita sulfaatittomia shampoita

löysin netistä googlaamalla. Näitä on vaikka kuinka, mutta tässä itselleni tutuimmat:

Aubrey Organicsin shampoot
Weledan shampoot
– Kiehl’sin Amino Acid Shampoo
Laveran eräät sampoot – HUOM: Tarkista inci-lista myös näillä luonnonmukaisilla sarjoilla!

Itselläni on käytössä Weledan sulfaatiton kaurashampoo. Se pesee ihan moitteetta, mutta mielestäni tuoksuu liikaa..jollekin. En osaa sanoa mille? Jostain syystä karsastan kovin hajustettuja pesuaineita.
Sulfaatittomat shampoot vaativat aluksi hieman totuttelua, kun nyt se vaahto niissä on niukahkoa. Tieto siitä, ettei vaahto vaikuta pesutulokseen, mutta sensijaan vahingoittaa vesistöjämme, saa vaahdon kaipuun ainakin itseltäni kaikkoamaan.

Kauneuden kemiaa

image

Heräilen tässä pikkuhiljaa vuosikymmenten horroksesta ja naiivista luottamuksesta kaupan oleviin ihonhoitotuotteisiin. En ole mikään kuluttaja-aktivisti ja kemian tuntemukseni perustuu peruskoulun peruskemian peruskurssiin – jossa muistaakseni olin jopa hyvä. Se ei kuitenkaan nyt auta, kun mitään siitä ei enää muista. On vain kahlattava tässä tiedon internetissä ja syynäiltävä INCI-listoja purkkien kyljistä. Sanottakoon tässä vielä, että pidän kosmetiikasta. Jos minusta tuntuu, että voide tai naamio toimii kuten lupaa, ostan taatusti uudelleen.

Me naiset käytämme keskimäärin 12 kosmeettista tai hygieniatuotetta päivittäin, jotka sisältävät noin 168 eri ainesosaa. Suuri osa niistä on ihon läpi imeytyviä, joten ei ole lainkaan samantekevää miten ne meihin vaikuttavat. Yhtä mielenkiintoista taulukkoa  tutkimalla saa jo oikein hyvän käsityksen vältettävistä aineista, joista kuuluisimmat lienevätkin jo useimpien tiedossa: parabeenit (käytetään parantamaan tuotteen säilyvyyttä) ja ftalaatit (pehmentävä vaikutus) sekä synteettiset pysyvät hajustekomponentit (esim ’musk xylene’). Jo nämä kolme ainetta muistamalla, pääsee hyvin alkuun tiedostavassa ostamisessa. Lukulasit mukaan kauppaan ja aineosaluetteloja tutkimaan!

Kosmetiikassa käytetään metyyli-, etyyli-, butyyli- ja propyyliparabeenejä ja niiden seoksia säilöntäaineena. Näitä käytetään, koska kosmeettiset tuotteet tarjoavat hyvän alustan mm homeelle ja muille mikrobeille. Ne taas saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita tai muuta ihoärsytystä. Parabeeneilla sanotaan olevan lievää estrogeenista vaikutusta elimistöön ja ne saattavat lisätä rintasyövän riskiä. Iholla kosteusvoiteiden parabeenit saattavat voimistaa UV-B-säteilyn haittavaikutuksia. Kosmetiikkateollisuus onkin reagoinut parabeenikohuun ja siirtynyt jopa superallergeenina pidetyn metyyli-isotiatsolinonin (methylisothiazolinone) ja metyylikloori-isotiatsolinonin (methylchloroisothiazolinone) seoksiin. Sitä käytetään nyt mm. hiuskosmetiikassa, deodoranteissa, ihovoiteissa ja puhdistusaineissa säilöntäaineena.
Eli niin tai näin, aina jokin on väärinpäin.

Dietyyliftalaattia (DEP) käytetään kosmetiikassa alkoholin denaturointiaineena. Denaturoinnin avulla alkoholi tehdään nautintakelvottomaksi. Ftalatteja on ainakin hius- ja kynsilakoissa. Ftalaattien käytön pieninä määrinä ei sanota aiheuttavan ihmiselle vaaraa, mutta nyt kiistelläänkin niiden pitkäaikaiskäytön vaikutuksista. Ftalaattien väitetään aiheuttavan häiriöitä hormoonitoiminnassa ja aiheuttavan tytöillä murrosiän aikaistumista.

Synteettiset hajusteet ovat näistä tässä luetelluista vältettävistä aineista helpoiten korvattavissa luonnonmukaisilla versioilla. Tutkimusten mukaan synteettiset hajusteet saattavat aiheuttaa syöpää. Siksi kosmetiikkaa hankittaessa kannattaa katsoa, että käytetyt hajusteet ovat peräisin luonnosta.

Luonnonkosmetiikassa ideana on, että jos jokin raaka-aine aiheuttaa ärsytystä tai altistumista mille tahansa vaaralle, sitä ei käytetä. Luomukosmetiikan säilöntäaineet, silloin kun niitä käytetään, tulevat luonnosta. Ihan talonpoikaisjärjellä ajateltuna, tämä luonnollisempi vaihtoehto tuntuu turvallisemmalta.

Onhan meillä Suomessa valvova elin, Tukes, joka tekee parhaansa, että haitallisia aineita ei kosmetiikkamarkkinoille pääse. Mutta ongelma onkin usein siinä, että Tukes noudattaa olemassa olevaa lakia ja se tuppaa välillä laahaamaan perässä. Esim parabeeneja saa lain mukaan tällä hetkellä käyttää kosmetiikkatuotteissa. Monet kosmetiikkatoimijat ovat tosin vapaaehtoisesti jättäneet ne pois tuotteistaan. Ja käyttävät tietysti sitä markkinoinnissaan. Ja hyvä niin.

Lähteet: http://www.ewg.org, http://www.thl.fi

Lisää vaan lisäaineita

image

Minua on vuosikaudet ja yhä kiihtyvässä määrin askarruttanut paitsi ruoan myös kosmetiikan ja hygieniatuotteiden sisältämät lisäaineet. Olen koettanut parhaani mukaan siirtyä ravinnossa luomu- tai vähintäänkin kotimaisuuslinjalle. Jotenkin kuvittelen, että suomalainen ruoka olisi puhtaammin tuotettua kuin maan ääristä tänne rahdatut herkut. Suomessa luonto on kuitenkin vielä toistaiseksi sen verran puhtaampaa, että ainakin ympäristön aiheuttamat myrkkypitoisuudet kasveissa ja eläimissä jäänevät monista ulkomaisista kilpailijoista.

Kosmetiikan ja hygieniatuotteiden kanssa tällainen varuillaan olo onkin hankalampaa. Tuntuu että pitäisi olla kemisti, jotta pääsisi jyvälle siitä, mitä kaikkea pikku voidepurnukkani sisältääkään. Erityisesti ihon kautta imeytyvät tuotteet ovat seurantalistallani.

Jakaudun kahtia tässä: silmäni kiiluvat innosta kun luen jostakin hyperdyper-ryppyvoiteesta tai uudesta keinosta kiristää reisien ihoa. Myönnettäköön, että repsahdan näihin useammin kuin haluaisin myöntää. Ja yhtä usein olen myös pettynyt. Ihmisen – tai ainakin naisen – mieli toimii jotenkin niin, että on ihanaa ostella näitä jättikallita megabeibituotteita, jos ne sittenkin toimisivat. Ja kun eivät toimi, unohdamme koko jutun. Näin emme toimi, kun ostamme esim kalliin puseron, joka menee piloille ensimmäisessä pesussa. Menemme takaisin liikkeeseen reklamoimaan.

Se toinen puoleni pikku-omantunnon tavoin kuiskaa korvaani, että hetkinen, mitäs tässä nyt oikeastaan myydään. Pilvilinnoja ja unelmaa, jota ei voi kukaan järkeään käyttävä koskaan ostaa.
Ja mitä pitkissä aineosaluetteloissa sanotaankaan. Vaikuttavat aineet on fasadissa nimetty milloin miksikin: Instant Beautyfier, Efector tai Youthifier.. TM -merkki perään – eikä tarkoita yhtään mitään.

image

Hesarissa oli jokin aika sitten mielenkiintoinen artikkeli hygieniatuotteiden sisältämistä aineosista, jotka ottavat kehossa hormoonin paikan ja toimivat sitten systeemihäiritsijöinä. Seuraukset eivät välttämättä tunnu meissä ja heti, vaan sukupolvi tai kaksi myöhemmin. Pojanpoika saa rinnat tai tyttärentytär komean parran.

Olemme niin tuudittautuneet siihen, että kun jotakin meillä kaupassa saa myydä ja kun muutkin ostavat on varmasti turvallista. Ei ole. Emme vain tiedä vielä tarpeeksi. Ja money talks tässäkin.
Itse olen etsinyt, ja löytänytkin kauneudenhoitooni luomuvaihtoehtoja, joissa ei ainakaan tuoteselosteen mukaan ole myrkkyjä mukana. Viimeisin suosikkini on orgaaniset kasvo- ja vartoloöljyt. Erityisesti 100%:lla Argan-öljyllä olen päässyt vähintäänkin samaan ihotuntumaan kuin kalliilla ryppyseerumeilla. Iholle tulee lisäksi kaunis hehku kuivaöljyn jälkeen ja se jo sinällään raikastaa yleisilmettä. Ja luonnon valmistamassa eliksiirissä ei voi olla mitään väärää.