Kauneuden kemiaa

image

Heräilen tässä pikkuhiljaa vuosikymmenten horroksesta ja naiivista luottamuksesta kaupan oleviin ihonhoitotuotteisiin. En ole mikään kuluttaja-aktivisti ja kemian tuntemukseni perustuu peruskoulun peruskemian peruskurssiin – jossa muistaakseni olin jopa hyvä. Se ei kuitenkaan nyt auta, kun mitään siitä ei enää muista. On vain kahlattava tässä tiedon internetissä ja syynäiltävä INCI-listoja purkkien kyljistä. Sanottakoon tässä vielä, että pidän kosmetiikasta. Jos minusta tuntuu, että voide tai naamio toimii kuten lupaa, ostan taatusti uudelleen.

Me naiset käytämme keskimäärin 12 kosmeettista tai hygieniatuotetta päivittäin, jotka sisältävät noin 168 eri ainesosaa. Suuri osa niistä on ihon läpi imeytyviä, joten ei ole lainkaan samantekevää miten ne meihin vaikuttavat. Yhtä mielenkiintoista taulukkoa  tutkimalla saa jo oikein hyvän käsityksen vältettävistä aineista, joista kuuluisimmat lienevätkin jo useimpien tiedossa: parabeenit (käytetään parantamaan tuotteen säilyvyyttä) ja ftalaatit (pehmentävä vaikutus) sekä synteettiset pysyvät hajustekomponentit (esim ’musk xylene’). Jo nämä kolme ainetta muistamalla, pääsee hyvin alkuun tiedostavassa ostamisessa. Lukulasit mukaan kauppaan ja aineosaluetteloja tutkimaan!

Kosmetiikassa käytetään metyyli-, etyyli-, butyyli- ja propyyliparabeenejä ja niiden seoksia säilöntäaineena. Näitä käytetään, koska kosmeettiset tuotteet tarjoavat hyvän alustan mm homeelle ja muille mikrobeille. Ne taas saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita tai muuta ihoärsytystä. Parabeeneilla sanotaan olevan lievää estrogeenista vaikutusta elimistöön ja ne saattavat lisätä rintasyövän riskiä. Iholla kosteusvoiteiden parabeenit saattavat voimistaa UV-B-säteilyn haittavaikutuksia. Kosmetiikkateollisuus onkin reagoinut parabeenikohuun ja siirtynyt jopa superallergeenina pidetyn metyyli-isotiatsolinonin (methylisothiazolinone) ja metyylikloori-isotiatsolinonin (methylchloroisothiazolinone) seoksiin. Sitä käytetään nyt mm. hiuskosmetiikassa, deodoranteissa, ihovoiteissa ja puhdistusaineissa säilöntäaineena.
Eli niin tai näin, aina jokin on väärinpäin.

Dietyyliftalaattia (DEP) käytetään kosmetiikassa alkoholin denaturointiaineena. Denaturoinnin avulla alkoholi tehdään nautintakelvottomaksi. Ftalatteja on ainakin hius- ja kynsilakoissa. Ftalaattien käytön pieninä määrinä ei sanota aiheuttavan ihmiselle vaaraa, mutta nyt kiistelläänkin niiden pitkäaikaiskäytön vaikutuksista. Ftalaattien väitetään aiheuttavan häiriöitä hormoonitoiminnassa ja aiheuttavan tytöillä murrosiän aikaistumista.

Synteettiset hajusteet ovat näistä tässä luetelluista vältettävistä aineista helpoiten korvattavissa luonnonmukaisilla versioilla. Tutkimusten mukaan synteettiset hajusteet saattavat aiheuttaa syöpää. Siksi kosmetiikkaa hankittaessa kannattaa katsoa, että käytetyt hajusteet ovat peräisin luonnosta.

Luonnonkosmetiikassa ideana on, että jos jokin raaka-aine aiheuttaa ärsytystä tai altistumista mille tahansa vaaralle, sitä ei käytetä. Luomukosmetiikan säilöntäaineet, silloin kun niitä käytetään, tulevat luonnosta. Ihan talonpoikaisjärjellä ajateltuna, tämä luonnollisempi vaihtoehto tuntuu turvallisemmalta.

Onhan meillä Suomessa valvova elin, Tukes, joka tekee parhaansa, että haitallisia aineita ei kosmetiikkamarkkinoille pääse. Mutta ongelma onkin usein siinä, että Tukes noudattaa olemassa olevaa lakia ja se tuppaa välillä laahaamaan perässä. Esim parabeeneja saa lain mukaan tällä hetkellä käyttää kosmetiikkatuotteissa. Monet kosmetiikkatoimijat ovat tosin vapaaehtoisesti jättäneet ne pois tuotteistaan. Ja käyttävät tietysti sitä markkinoinnissaan. Ja hyvä niin.

Lähteet: http://www.ewg.org, http://www.thl.fi

Mainokset

Nuoruuden lähteellä

Ihonhoidossa käytetyt luonnonöljyt ovat ns kuivaöljyjä eivätkä jätä käytön jälkeen rasvaista tuntua iholle. Sen sijaan iho saa uutta hehkua ja voi paremmin, sillä öljyt sisältävät ihon kaipaamia rasvahappoja, vitamiineja ja antioksidantteja.

Ihonhoidossa käytetyt luonnonöljyt ovat ns kuivaöljyjä eivätkä jätä käytön jälkeen rasvaista tuntua iholle. Sen sijaan iho saa uutta hehkua ja voi paremmin, sillä öljyt sisältävät ihon kaipaamia rasvahappoja, vitamiineja ja antioksidantteja.

Öljyt ovat elämän eliksiiriä sekä sisäisesti että ulkoisesti. Kylmäpuristetun oliiviöljyn hyödyt jo tunnetkin ruoanlaitossa, mutta oletko milloinkaan levittänyt oliiviöljyä säärille? Harvemmin kuulen puhuttavan puhtaista öljyistä ihon- ja hiustenhoidossa, vaikka öljyt nimenomaan ovat kaikkien ihanien voiteidemme pohjalla. Tunnetko vanhan nyrkkisäännön kasvovoiteiden suhteen: öljy vedessä – päivävoiteeksi ja vesi öljyssä – yövoiteeksi. Ei kovin kummoista kemiaa.

Moni, varsinkin rasvoittuvan tai sekaihon omistaja, kuitenkin kammoaa öljyn levittämistä iholle ja varsinkin kasvoille. Öljyn ajatellaan tukkivan ihohuokoset ja aiheuttavan uuden acneaallon tai rumia näppylöitä. Mutta näinhän ei ole asian laita. Ihonhoidossa käytetyt luonnonöljyt ovat ns kuivaöljyjä eivätkä jätä käytön jälkeen rasvaista tuntua iholle. Sen sijaan iho saa uutta hehkua ja voi paremmin, sillä öljyt sisältävät ihon kaipaamia rasvahappoja, vitamiineja ja antioksidantteja. Joku öljy enemmän joku vähemmän. Öljyjen antioksidantit suojaavat ihoa ympäristön rasituksilta ja epäpuhtauksilta.

Itse tutustuin ihoöljyihin, kun ostin lentokoneessa tarjouksesta Nuxen vartaloöljyn. Se oli voimakkasti hajustettu ja siinä oli blendi monia eri ihoöljyjä. Minun makuuni se oli liian tujusti hajustettu, mutta sen ansiosta kiinnostuin öljyistä ihonhoidossa. Ja koska se oli ensimmäinen kokeilemani kuivaöljy, ihastuin sen koostumukseen. Sitä saattoi lisätä myös hiuksiin ja se jätti iholle kauniin satiinisen pinnan.

Sen jälkeen olen kokeillut muitakin öljyblendejä, mm Body Shopin Arganöljyn nimellä kulkevaa vartaloöljyä. Sen tuoksu tuntui kokeillessani miellyttävältä, mutta koko kropalle levitettynä se olikin lähes pyörryttävä. Kun halusin käyttää päivisin myös lempihajuvettäni, tuli tuoksukimarasta tyrmäävä.  Ei onnistunut kokeilu sekään.

Ranskassa käydessäni ihmettelin pieniä tummia pipettipulloja, joita myytiin apteekeissa. Farmaseutti kertoi, että niissä oli 100% orgaanista  Arganöljyä. Ostin pullon ja – Bingo!

Oma suosikkini oli löytynyt. Arganin kohdalla on sanottava heti alkuun, että jos nuo muut ovat ylihajustettuja, niin luomuargan taas toinen ääripää. Se tuoksuu…noh, luonnolle. Onneksi tuoksu ei ole vahva ja iholle levitettynä häipyy oikeastaan heti.

Muuta negatiivista en öljystäni ole löytänyt. Käytin sitä aluksi varovasti, muutama tippa seerumin tavoin puhdistetulle iholle. Ja tuloksia mielestäni tuli. Ihon väri tasoittui, posken iso maksaläiskä vaaleni. Iholle jäi öljyn jälkeen kaunis hehku. Käytin aluksi Argania vain kosteutustarkoituksessa – ranskalainen farmaseutti piti kyllä pitkän luennon Arganin hyödyistä ja minä nyökyttelin innokkaasti mukana – ymmärsin pitkästä luennosta vain sen, että ainakin kosteuttaa tämä öljy.  Sittemmin olen lukenut Arganin ominaisuuksista, joita tuntuu riittävän hengästymiseen saakka.

Öljy sisältää pienen voimalaitoksen verran kosteuttavia ja ihoa suojaavia rasvahappoja. Sen antioksidantit suojaavat auringonvalon ihoa vanhentavilta vaikutuksilta ja muilta ympäristön  aiheuttamilta rasituksilta. ( ilman epäpuhtaudet, tuuli, kylmä, kuuma ..) Arganöljy sisältää A-, F-, C- ja eritysesti E-vitamiinia, tuota anti-aging eliksiiriä, sellaisissa harvinaisissa muodoissa (kuten delta- ja gamma-tokoferoleina), joita iho pystyy käyttämään sellaisenaan.

Se todellakin häivyttää epätoivottuja arpia, jälkiä ja läiskiä ihosta. Itse oli jokin aika sitten leikkauksessa. Lisäsin alusta saakka haavan kohtaan Arganöljyä. Haava paitsi parantui nopeasti, se on myös mukautunut ympäröivään ihoon eikä enää, kun leikkauksesta on 4kk, pomppaa silmille.

Arganöljy sopii minulle, sillä ihotyyppini kuiva ja janoaa kosteutta. Myöskään en pane lainkaan pahakseni öljyn antiagingominaisuuksia. Näin kesäaikaan Argan on usein ainoa kosteuttajani. Käytän öljyä nykyään myös vartalolle, pidän erityisesti sen sääriin jättämästä hienosta hohteesta. Myös kynnet ja kynsinauhat sormissa ja varpaissa voivat hyvin kun niihin hieroo tätä ihmeöljyä. Iho kiittää, eikä huolta lisäaineista.

Ryhdyin jo listaamaan eri luonnonöljyjen sopivuutta eri ihotyypeille, mutta listasta tuli niin pitkä, että teen siitä erillisen postauksen lähiaikoina.

Lisää vaan lisäaineita

image

Minua on vuosikaudet ja yhä kiihtyvässä määrin askarruttanut paitsi ruoan myös kosmetiikan ja hygieniatuotteiden sisältämät lisäaineet. Olen koettanut parhaani mukaan siirtyä ravinnossa luomu- tai vähintäänkin kotimaisuuslinjalle. Jotenkin kuvittelen, että suomalainen ruoka olisi puhtaammin tuotettua kuin maan ääristä tänne rahdatut herkut. Suomessa luonto on kuitenkin vielä toistaiseksi sen verran puhtaampaa, että ainakin ympäristön aiheuttamat myrkkypitoisuudet kasveissa ja eläimissä jäänevät monista ulkomaisista kilpailijoista.

Kosmetiikan ja hygieniatuotteiden kanssa tällainen varuillaan olo onkin hankalampaa. Tuntuu että pitäisi olla kemisti, jotta pääsisi jyvälle siitä, mitä kaikkea pikku voidepurnukkani sisältääkään. Erityisesti ihon kautta imeytyvät tuotteet ovat seurantalistallani.

Jakaudun kahtia tässä: silmäni kiiluvat innosta kun luen jostakin hyperdyper-ryppyvoiteesta tai uudesta keinosta kiristää reisien ihoa. Myönnettäköön, että repsahdan näihin useammin kuin haluaisin myöntää. Ja yhtä usein olen myös pettynyt. Ihmisen – tai ainakin naisen – mieli toimii jotenkin niin, että on ihanaa ostella näitä jättikallita megabeibituotteita, jos ne sittenkin toimisivat. Ja kun eivät toimi, unohdamme koko jutun. Näin emme toimi, kun ostamme esim kalliin puseron, joka menee piloille ensimmäisessä pesussa. Menemme takaisin liikkeeseen reklamoimaan.

Se toinen puoleni pikku-omantunnon tavoin kuiskaa korvaani, että hetkinen, mitäs tässä nyt oikeastaan myydään. Pilvilinnoja ja unelmaa, jota ei voi kukaan järkeään käyttävä koskaan ostaa.
Ja mitä pitkissä aineosaluetteloissa sanotaankaan. Vaikuttavat aineet on fasadissa nimetty milloin miksikin: Instant Beautyfier, Efector tai Youthifier.. TM -merkki perään – eikä tarkoita yhtään mitään.

image

Hesarissa oli jokin aika sitten mielenkiintoinen artikkeli hygieniatuotteiden sisältämistä aineosista, jotka ottavat kehossa hormoonin paikan ja toimivat sitten systeemihäiritsijöinä. Seuraukset eivät välttämättä tunnu meissä ja heti, vaan sukupolvi tai kaksi myöhemmin. Pojanpoika saa rinnat tai tyttärentytär komean parran.

Olemme niin tuudittautuneet siihen, että kun jotakin meillä kaupassa saa myydä ja kun muutkin ostavat on varmasti turvallista. Ei ole. Emme vain tiedä vielä tarpeeksi. Ja money talks tässäkin.
Itse olen etsinyt, ja löytänytkin kauneudenhoitooni luomuvaihtoehtoja, joissa ei ainakaan tuoteselosteen mukaan ole myrkkyjä mukana. Viimeisin suosikkini on orgaaniset kasvo- ja vartoloöljyt. Erityisesti 100%:lla Argan-öljyllä olen päässyt vähintäänkin samaan ihotuntumaan kuin kalliilla ryppyseerumeilla. Iholle tulee lisäksi kaunis hehku kuivaöljyn jälkeen ja se jo sinällään raikastaa yleisilmettä. Ja luonnon valmistamassa eliksiirissä ei voi olla mitään väärää.

Onneksi on 112

image

Kukaan ei halua varmaankaan tulla vanhaksi tai ainakaan vanhukseksi. Mutta vanhoiksi me kaikki vaan tulemme, nimittäin jos hyvin käy. Tällä hetkellä olen itse siinä elämän taitekohdassa, että omat vanhemmat alkavat ikääntyä. Ei siinä vanhuudessa mitään vikaa ole niin kauan kuin kunto säilyy ja vaivat siedettävinä. Syy miksi tätä kirjoitan on tapahtumissa, jotka sattuivat ystävättäreni ikääntyneelle äidille. Eli lähelle, ja pelästyin.

Ystävättäreni vietti leppoisia lomapäiviä, onneksi kuitenkin jo kotonaan, palattuaan lomamatkalta Italiasta. Eräänä aamuyönä puhelin soi ja hänen äitinsä vaikeroi kovia tuskia ja hengitysvaikeuksia. Äiti, joka kuulemma ei koskaan valita olostaan.

Ystävätär heräsi silmänräpäyksessä. Hän soitti hätäkeskukseen saadakseen ambulanssin äitinsä kotiin, joka onneksi sijaitsee vain parin kilometrin päässä ystävättären kotoa. Hätäkeskus tietysti toimi ohjeidensa mukaan ja kysyi äidin puhelinnumeroa. Siksi kuulemma, että he haluavat tarkistaa äidin voinnin.

Tässä ensimmäinen henkinen muistiinpano: opettele läheistesi puhelinnumerot ulkoa, ettei käy kuten ystävättärelleni, joka muisti äidin numeron vain osittain ja loppu oli puhelimessa, johon hän puhui. No aikaa kului, äidin tuskat yltyivät. Lopulta hätäkeskus sai äidin numeron ja soitti hänelle. Onneksi äiti pystyi vastaamaan.

Seuraava yllätys koitti, kun ilmeni, ettei kerrostalon ovikoodi toimikaan yöllä. On kuulemma vallitseva käytäntö Espoossa. Tässä tapauksessa ystävättäreni olikin jo ehtinyt äitinsä luo ja pääsi avaamaan alaoven ambulanssimiehille ja äiti pääsi asianmukaiseen hoitoon. Ystävätär kysyi kuitenkin, mitä he olisivat tehneet jos hän ei olisi ollut paikalla?  He olisivat kutsuneet palokunnan murtamaan oven. Normikäytäntö kuulemma.

On upeaa, miten hätätilanteessa saamme apua ja että meillä on tällainen turvaverkosto yötä päivää. Tulin silti ajatelleeksi, että niissä tapauksissa, joissa hoitoonpääsyn nopeudella on ratkaiseva merkitys, tällainen lukkojen murtaminen ja puhelinnumeroiden hakeminen saattavat kestää juuri ratkaisevat minuutit. Lienee varmaankin niin, että hätäavussa toimitaan riittävällä ripeydellä ja pyritään olemaan ajoissa paikalla. Joissain tapauksissa sitten vain on todettava, että bad luck, apu ei ehtinyt ajoissa.

Sen verran tästä tapauksesta aktivoiduin, että kaikkien läheisten puhelinnumeroiden ulkoa opettelun lisäksi, aloin etsiä jotakin turvaranneketyyppistä ratkaisua vanhemmilleni. Ja jos aikuistuvat lapsenikin huolisivat, ostaisin heillekin sellaiset.

Ja vinkkinä vielä mainittakoon, että älypuhelimiin on saatavilla 112-sovellus, jonka avulla hälytyskeskus saa tiedon puhelimen sijainnista. Kätevä apu esim pidemmillä erämaa – tai metsäretkillä. Miksei tietysti muutoinkin.  Niin se on, ettei vara venettä kaada.

Ilolan parempi mökkilounas

image

Jos sattuisi käymään niin, että kuukauden ruokalaji, uudet perunat ja silli tai vaihtoehtoisesti uudet perunat ja voissa paistettu ahven, eivät enää kolmannella lomaviikolla maistuisikaan, annan kalan laittoon yhden helpon, vieläpä gourmet-tason vaihtoehdon.

Tämän reseptin kehtaan kyllä jakaa, vaikken olekaan mikään keittiön hengetär tai kuuluisa makoisista ruokakekkereistä. Itse asiasssa tällä ohjeella aloitin aikoinaan ’julkisen’ ruoanlaiton, kun halusin muutamia vuosia sitten järjestää sukujuhlat äidin syntymäpäivän kunniaksi. Pöydässä istui silloin ’vain’ lähisukulaisia ja perhettä, jotka tiesivät osaamiseni tason, eivätkä varmaan odotukset kovin korkealla olleet. Mutta kommenteista päätellen onnistuin.

Tämä kalanlaittotapa sopii myös tähän Suomen suveen, jos vaikka mökillä sattuisi kala jäämään pyydykseen tai torilta löytyisi saman päivän saalista. Sitä parempaa tulee, mitä tuoreempaa kala on. (Pätee tietysti muihinkin resepteihin.)

Meille kävi niin, että saimme mieluisia yllätysvieraita mökille. Nyt piti jotain keksiä lounaaksi, sillä mukana oli lapsiakin, joille oma suosikkini Boy-sinappisilli ei varmaankaan olisi uponnut.
Tilannetta helpotti huomattavasti se seikka, että vieraidemme ajattelevainen äiti oli varustautunut suurella tuoreella merilohella. Päätin tehdä lohinyyttejä. Maistuvat taivaallisen hyviltä ja ovat äärimmäisen simppelit tehdä. Sen salaisuus on paper cookingissa. Tein lohinyytit 7:lle hengelle.

Tarvittiin :
kolme sipulia (tähän sopii paremmin vaalea sipuli, käytimme tässä sitä mitä sattui olemaan)
inkivääriä 100 g
tuore merilohifile,1.2-1.5 kg
merisuolaa
ruuanlaittopapereita sopivan kokoisiksi arkeiksi leikattuna

image

Siivutin lohifileen 7 yhtäsuureen osaan. Kuorin sipulit ja inkiväärin ja hienonsin ne silppurilla pieniksi palasiksi. Arkille lisätään yksi viipale lohta, sirotellaan hyppysellinen merisuolaa ja runsaasti sipuli-inkiväärimurskaa päälle. Sitten arkki taitellaan nyytiksi taittamalla arkin reunat lohipalan yli ja solmitaan molemmista päistä. Tässä voi halutessaan käyttää vaikka narua solmimiseen. Uuni 200C asteeseen ja paistetaan n 30 min.

Lohinyytti valmistumassa

Lohinyytti valmistumassa

Lohinyytit valmiina uuniin

Lohinyytit valmiina uuniin

Tässä välissä pesin uudet perunat ja pistin liedelle. Löysin vielä pakasteesta puolivalmiin patonginkin, jonka laitoin ohjeen mukaan uuniin kalan kaveriksi.
Simsalabim! Maukas ateria oli valmis.

Alkupalaksi tarjoilin perussalaattia ja uunilämmintä maalaispatonkia, jota kastoimme suoraan Marokosta tilaamaani Arganöljyyn, jossa on ihana pähkinäinen maku.
Jälkiruoaksi mansikoita ja vaniljajäätelöä.

image

Ilmeistä päätellen lounaamme onnistui! Niinkuin myös iloinen heinäkuun iltapäivämme mukavien ihmisten seurassa. Onnea on ystävät ja hyvä ruoka.

Ilolan kalansaalis

image

Hankittiin Juhannuksena mökille uudet verkot. En nyt puhu nettiverkoista, vaan ihan oikeista kalaverkoista. Näillä olisi tarkoitus pyydystellä haukea ja kuhaa. Tässä välissä on ollut kaikenlaista kaupunkipuuhaa ja pihahommia niin, että uutukaiset saatin veteen vasta eilen.
Sen verran sitä internettiäkin käytettiin apuna, että tällä kertaa suunnistimme syvänteen reunalle nettikartan avulla. Nimittäin aiempina vuosina saimme vain suutareita, kun jätimme pyydykset liian matalaan veteen. Ja sitä matalikkoahan täällä mökkijärvessä piisaa, mutta on siellä näköjään myös syvänteitä. (Kts. Hyvinvointimökki)

Olimme kuin vanhasta Kalliala-Petelius sketsistä, kun emäntä koettaa soutaa ja huovata, eikä milloinkaan isännän mielen mukaan. Järvenselällä ei kannattaisi puhella juuri mitään, sillä vesi kantaa rauhallisemmankin sanailun rantaan. Mutta sinnepä vain saatin verkot vesille ja sitten eikun odottelemaan huomista lounasta. Nukuttiin yö, tai niin kuin mies sanoi, että olisi kyllä valvonut jännätessään kalansaalista, ellei olisi nukkunut niin sikeästi.

Uudet perunatkin olisi teoriassa voinut saada omasta maasta, mutta ne eivät vieläkään heinäkuun puolivälissä ole kukkineet! Lähiruokaa uudet perunamme silti ovat, sillä ostimme ne suoraan maatilalta mansikoiden ohessa. Ja tunnustettakoon, että olimme myös varautuneet Boy-sinappisillillä, jos sattuisi käymään niin, etteivät kuhat olisikaan käyneet pyydykseen.

Tuli seuraava aamu ja vaihteeksi ihana auringonpaiste. Edellisen illan tuulikin oli tyyntynyt ja emäntä kävi jälleen airoihin. Soutaminen sujui tällä kertaa kuin tanssi, vaikkakin eilisillasta oli jäänyt käsiin rakot.
Huumorimies jälleen sanaili kynäniekan kämmenistä, mutta tällä kertaa siitä ei sen suurempaa draamaa syntynyt. Myös itse verkkojen nosto sujui, kun emännän piti vain pitää airoja paikallaan isännän zoomatessa verkkoja läpi. Tunnustettakoon tässä vielä sellainenkin seikka, että soutajatar siirtyi veneen keskeltä keula-airoihin mahdollisen kalansaaliin tieltä. Kalat kun ovat ihania oikeastaan vain paistettuna, suolattuna tai keitoissa.
Ja kas: hauki- ja kuhakokoisiin verkkosilmiin olikin tarttunut keskikokoinen ahven ja jokin toinen, pienempi kala.

Kalanperkauspöytä tehtiin a-pukeista  ja leikkuulaudasta

Kalanperkauspöytä tehtiin a-pukeista ja leikkuulaudasta

Uudet perunat, tilli, vastapyydetty ja voissa paistettu ahven. En tiedä, mistä voisi saada tämän parempaa makuelämystä. Jos sellainen jossain olisikin, emme oikeastaan edes välitä tietää. Aamen.

French Manicure kotikonstein

Mökillä on mukava kuopia maata, nyppäistä mennessään rikkaruoho sieltä ja toinen täältä. Täällä voi olla möllöttää katseilta suojassa. Mutta kaikki loppuu aikanaan, niin tämäkin vapaaherrattarena olo. Takaisin kaupunkiin on mentävä. Ja viikonloppuna on juhlatkin.

Tässä mökkielämässä on se paha puoli, että täällä niin sanotusti perskottuu. Nyt kiinnitin huomioni mansikan perkauksen ja rikkaruohon kitkennän muokkaamiin käsiini. Kynnenaluset ovat täynnä isänmaata, kuten sanonta kuuluu, kynnet viirulliset ja liuskottuneet. Plus käsien päällipuoli kuivaa, irtonaista solukkoa täynnä. On kotimanikyyrin aika.

Mitä tarvitaan:

1. Kupillinen lämmintä vettä (lisäsin kuppiin naapurin ruusupuskasta nappaamani ruusun terälehdet, ne virkistävät, tuoksuvat hyvälle ja ovat sitä paitsi kauniita)
2. Öljyä
3. Kuorintavoidetta
4. Kynsiviila
5. Appelsiinipuutikku
6. Käsivoidetta
7. Kynsilakkaa, jos haluaa
image

Laitoin kupilliseen lämmintä vettä muutamia tippoja rakasta Argan-öljyäni, joka tuntuu toimivan vähän kaikessa. Tähän käy myös oliiviöljy tai vastaava. Liottelin kynsiä kymmenisen minuuttia kupissa, jonka jälkeen työntelin hellävaraisesti appelsiinipuutikulla kynsinauhoja poispäin kynnen päältä. Ilokseni huomasin, että kynsinauhat eivät tänä kesänä olekaan katkeilleet tai tulehtuneet, koska olen lisännyt niihin aina muistaessani Argan-öljyä ja ne ovat nyt kerrankin ihan ehjät.

Tässä välissä käytin Thannin ihanaa vartalokuorintavoidetta kuoriakseni käsien päällisen ihon ja huuhtelin kädet lämpimällä vedellä. Kuorintavoiteen voi tehdä myös itse. Yksinkertaisimmillaan lisätään suihkugeeliin hienoa sokeria ja hierotaan halutulle alueelle.
Tekipä hyvää tämä kuorinta!

Nyt hieroin käsiini muutaman tipan lisää Argan-öljyä – tähän käy myös käsi- tai kosteusvoide.
Hieroin öljyä myös kynsiin ja kynsinauhoihin. Ja jo nyt kädet näyttivät paljon paremmilta kuin aloittaessani. Sitten viilasin kynnet yksitellen. Viilasin pitämällä viilaa alhaalta päin viistosti kynttä kohden, aina saman suuntaisin kevyin vedoin. Ei siis edestakaisin viilaten.

Kun olin saanut eripituiset kynteni suunnilleen samanpituisiksi, oli lakkauksen vuoro. Olen joskus ohimennessäni ostanut Bik Bokista ja Henkkamaukasta halpoja vaaleita kynsilakkoja. Ajatuksena ilmeisesti alkaa hoitaa ja lakata kynsiä. Näköjään laiskuus on voittanut, sillä ovat kaikki ihan korkkaamattomia. Toivottavasti lakat eivät ole kuivuneet? Eivät olleet.

Taistelin aluslakan paikoilleen, vapisevalla otteella. Syytän näissä kädentaitoja vaativassa töissä aina vasenkätisyyttäni, sillä ne eivät tunnu luonnistuvan minulta yhtä hyvin kuin muilla. En tosin tiedä vaikuttaako se asiaan tuon taivaallista, harjoituksen puutetta taitaa olla. Mutta yhtä kaikki aluslakka on paikoillaan!

Sitten alkaa ranskalaisen manikyyrin vaativin vaihe. Valkoisten kynnenpäiden maalaus.
Muistan kuulleeni, että valkoiset tipit saa parhaiten tasaisiksi kun lakkaa kynnen ulkoreunoilta sisäänpäin suuntautuvin vedoin.
No, varmaankin niin. Näistä ei nyt tullut ihan niin hienot kuin kuvissa, mutta kukapa on seppä syntyessään.
Onneksi päälle levitetään vielä päällyslakka, joka lisää kiiltoa ja tasoittaa maalaamani ’kumpareet’.

Voi olla, että hienompiakin ranskalaisia manikyyrejä on nähty, mutta tuli näistä käsistä nyt hiukan siistimmät kuin ennen DIY-hoitoani. Ja toivottavasti kauempaa katsottuna menee täydestä.

image

Pyöräillen halki upean saariston, osa 2


image

Iniössä meille oli varattu aittamajoitus. Ah, niitä maisemia! Saaristo kylpi ilta-auringossa ja tuntui kuin olisi hypännyt taideteokseen. Punaiset venevajat ja säiden pieksämät laiturit ja uinuva pikku kyläntapainen. Mutkitteleva hiekkatie ja laakeat kalliot. Ankaraa ja kaunista samalla kertaa.

imageimageIMG_0153-1IMG_0149

Illalliselle käveltiin naapuritaloon, jossa tukholmalainen keittiömestaripariskunta tarjosi taivaallista lohisoppaa saaristolaisleivän kanssa. Pyöräilykö lie vaikuttanut, mutta ruoka maistui jälleen autuaallisen hyvältä.

IMG_0138

IMG_0137
Pikkuhiljaa myös uneliaisuus valtasi meidät. Reipas ulkoilmaelämä vaati veronsa meiltä konttorirotilta. Vetäydyimme aittaamme ja pitkästä aikaa kävi niin, että minä, joka kärsin koko kevään lähes kroonisesta unettomuudesta, nukahdin saman tien, kun painoin pääni tyynyyn.

3.päivä: Iniö – Korppoo 30 km

IMG_0160-1IMG_0159
Aamulla kunnon yöunien ja aamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Houtskaria. Karttoja emme paljon tarvinneet. Kun tiesimme mihin pyrimme, seurasimme vain tienviittoja, jotka olivatkin selkeitä ja niitä oli riittävästi.

IMG_0173
Lossikyytejä oli joka päivälle yhdestä neljään. Tällä osuudella tutustuimme amerikkailaiseen eläkeläisryhmään, jonka näimme ensi kertaa jo aiemmin Velkuan rantaravintolassa. He näyttivät raihnaisilta ja vanhoilta kävellessään. Mutta kun sitten lähdimme yhtäaikaa polkemaan lossilta ulos, jäimme ”me nuoret” keski-ikäiset kuin nallit kalliolle. He taisivat olla ennenkin olleet pyörän selässä!

IMG_0164image
Kauniin, kumpuilevan tieosuuden ja häikäisevien maalais- ja saaristomaisemien täyteisen päivän päätteeksi poljimme yöksi hotelli Nestoriin. Kaunis, romanttinen maalaiskartano, jossa kaikki huoneet ovat erilaisia. Ja jälleen upea illallinen. http://www.hotelnestor.fi

imageimage image

Ennen illallista tutustuimme hiukan ympäristöön ja läheiseen luontopolkuun, jonka varrelle metsään oli sijoitettu hienoja taideteoksia ja installaatioita. Kaunista ja luovaa. Tällä reissulla oli annettavaa joka aistille. Hyrisin tyytyväisyydestä. Illallisen jälkeen juttelimme tovin jo tutuksi tulleiden amerikkalaisten kanssa, mielenkiintoisia kohtaloita. Matkailu, myös pyörämatkailu, avartaa näinkin.

4. päivä: Korppoo – Nauvo 25 km
Tuli yö, aamu ja neljäs eli viimeinen pyöräilypäivä. Hivenen haikeana jo pakkailin tavaroita pyörälaukkuihin. Runsaan aamiaisen jälkeen, lähdimme ihanasta idyllistä kohti viimeistä etappiamme. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja fillarit rullasivat kevyessä kesätuulessa.

image
Tämä Euroopan kaunein saaristo on kuin oma maansa ja saaristolaiset ovat kuin oma rotunsa. Luonto on täällä läsnä ihan eri lailla kuin sisämaassa.
Viimeinen lossimatka ja saavuimme takaisin ’ulkomaille’, Nauvon vierasvenesatamaan. Söimme kauniin puutarhan siimeksessä lounaan ja huom. nautimme ensimmäisen viinilasillisen tällä reissulla. Kylläpä sekin maistui hyvältä. Pari pikku ostosta rantaputiikista tehtyäni jatkoimme viimeiseen majapaikkaamme. Siihen samaan Västergårdiin, josta alunperin lähdimme ja jossa auto ja peräkärry meitä odottivat. http://www.nagu.net/vastergard   Upean pyöräilyretkemme kruunasi vielä pulahdus lämpimään meriveteen.

imageimage
imageEipä voi pikkuloma enää paremmaksi tulla. Pyörällä kun matkaa taittaa, tulee maisemat noteerattua ihan eri tavalla. Sitä ikäänkuin itse huristelee maisemaan sisään. Oikeastaan tätä ei voi kuvailla, tämä täytyy itse kokea. Tämä on lisäksi vielä kotimaan matkailua ja suosii suomalaista.
Suosittelen lämpimästi!  www.saaristo.orgimage

Pyöräillen halki upean saariston, osa 1

IMG_0133

Sanotaan, että Euroopassa on kaksi kaunista saaristoa, toinen on Kreikan edustalla ja se toinen on tämä kotoinen Turun saaristo. Totta. On vaikea kuvitella mitään niin kaunista ja idyllistä kuin mitä tuossa ihan naapurissa näimme.
Olimme suunnitelleet muutaman päivän fillariretkeä jo useamman vuoden, mutta se jäi milloin minkäkin syyn vuoksi. Nyt päätimme sen toteuttaa. Vaikka alkukesä oli sateinen ja kylmä, uskoimme, että kun meillä alkaa loma niin alkavat lomakelitkin. Ja niinhän siinä kävi.

Pistimme Pikku-Muulin auton perään ja fillarit kyytiin. Mukaan otimme vain sen verran mitä satulalaukkuihin saimme mahtumaan. Varasimme valmiin paketin Västergårds Outdoorsilta, hinta oli 395 e / hlö omalla pyörällä kuljettaessa.

DSC_0096_1024
Ajoimme ensin Nauvoon Västegårdsiin, josta saimme voucherit seuraaviksi öiksi ja tarvittavat liput yhteysaluksilla. Sinne myös jätimme auton peräkärryineen ja nousimme fillareille. Matka voi alkaa.
1. päivä: Nauvo-Naantali 40 km
Aluksi piti ehtiä keskipäivällä lähtevälle yhteysalukselle Nauvosta Rymättylään. Ensimmäinen pyöräilyosuus ei paljoa rasittanut, n 7 km Nauvon vierasvenesatamaan.
Vilkas venesatama ravintoloineen ja pikkuputiikeineen sai olon tuntumaan, kuin olisimme ulkomailla. Ehdimme kävellä rantabulevardilla hetken, ennen kuin jo huristelimme laivaan noin kymmenen muun fillaroitsijan kanssa.

image
Jo tällä ensimmäisellä lauttamatkalla tunsin, että nyt olemme jonkin perimmäisen äärellä.
Laiva pysähtyi hetkeksi Seilin saarelle, jolla on hurja menneisyys saarena, jonne spitaaliset karkoitettiin keskiajalla pois terveiden tieltä. Seilissä oli kirkko ja asiaankuuluva hautausmaa. Emme nähneet saaresta kuin sataman, mutta tein henkisen muistiinpanon, että tänne pitää palata.

IMG_0065IMG_0063

Rymättylästä poljettiin sitten Naantaliin, runsas 30 km.tämä taisi olla koko reissun tylsin väli pyöräilyn ja maisemien kannalta. Tie oli leveä valtatie, suht suora ja aika liikennöity. Tai mahtoiko yhtäkkiä alkanut reipas sadekuuro vaikuttaa arviooni. Pääsimme tosin vanhaan hyvään kulkurityyliin pitämään sadetta läheiseen heinälatoon.

IMG_0089

Sensijaan n 5 km ennen Naantalia ohitimme kestikievarin, jota kovasti kehuttiin saamissamme matkadokkareissa. Meinasimme jo sateen lannistamina ajaa ohi, mutta reipas pyörämatka teki tehtävänsä ja annoimme vatsan päättää. Ja onneksi niin teimme sillä söimme varmasti koko reissun parhaan lounaan Pohjakulmassa.
Istuimme kievarissa tovin ja kuivattelimme rauhassa. Mieliala kohosi täyttyvän vatsan myötä. Kello oli jo melkein 5 kun jatkoimme matkaa parin uuden sadekuuron saattelemana ensimmäiseen yöpymispaikkaamme, joka oli Naantalin Kultaranta.
IMG_0096

Kultarannasta meillä oli suurimmat ennakko-odotukset, mutta se osoittautui perus-huoneistohotelliksi, tosin siistiksi sellaiseksi. Itse Kultaranta Resort näytti olevan keskittynyt golfin harrastajiin. Me olimme vähän eri porukkaa. Mutta se ei meitä haitannut, sillä kävimme illalla vain pikku kävelylenkin ja resortin ravintolassa iltapalalla. Onneksi sade lakkasi illan myötä.

2. päivä: Naantali-Iniö 45 km
IMG_0102

Nyt tuntui että varsinainen saaristotie alkoi. Aamiaisen jälkeen pakkasimme ripeästi (vähät) tavaramme pyörälaukkuihin ja eikun liikkeelle. Nyt maasto oli sellaista mitä olin odottanutkin; kumpuilevaa ja vaihtelevaa. Näimme huikaisevia maisemia korkeilta silloilta ja suloisia saaristolaispihapiirejä idyllisine puutarhoineen.

imageimage
Aurinko lämmitti ja merituuli raikasti. Mikäs siinä oli pyöräillessä. Suu meni väkisinkin messingille. Tälläistä on täydellinen loma!
Saarelta toiselle siirryttiin tietysti lossilla.

image

Neljän päivän aikana tulimme tutuiksi muiden pyöräilijöiden kanssa, sillä kaikki pakkauduimme joko saman lossin kyytiin tai yövyimme samoissa majataloissa. Jatkuu…

Jalat sandaalikuntoon!

image

”Ihanaa, parin päivän päästä alkaa loma pikapyrähdyksellä Berliiniin. Mitähän sitä pakkaisi mukaan. Hyvät kengät ainakin..jotkut sandaalit. Sopisikohan nämä viimekesäiset? … Mamma Mia! Kenen nuo jalat ovat? Pahannäköisesti halkeilleet kantapäät, puutarhamullassa möyrineet varpaat ja varpaankynnet. Ihon pinta täynnä kuollutta solukkoa. Jotain on tehtävä ja äkkiä.” ajattelin lomallelähtökiireissäni.

Koska en mitenkään ehtinyt enää jalkahoitolaan, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi itsetehty jalkahoito. Syy, miksi tästä postaan on, että DIY- jalkahoitoni onnistuikin yli odotusten, jopa paremmin kuin viimeksi hoitolassa. Sain silkinpehmeät jalkapohjat ja suht siistit kynnetkin. Mutta ennen kaikkea sain avun kantojen karheisiin halkeamiin, jotka olivat se varsinainen ongelmani.

Näin tein:

Ensin jalat kylpyyn. Minulla sattui olemaan myös kylpysuolaa, vaikkei meillä ole enää ammettakaan. Mutta jos kylpysuolaa ei ole, muistan jalkojenhoitajan maininneen, että merisuolasta (vajaa kourallinen vadilliseen lämmintä vettä) ruusunterälehdistä ja apilankukista saa mainiot tehoaineet jalkakylvylle. Ruusu virkistää, suola ja apila (sekä puna-että valkoapila) pehmentävät. Ja viimeisenä vaan ei lainkaan vähäisimpänä, kylvystä tulee kaunis esteettinen elämys kukkien kera. Arjen luksusta.

imageimage

Hoitolassa jalkakylpy kestää 10 minuuttia. Itse istuskelin terassilla lukemassa lehteä ja kylveltin jalkojani näköjään puoli tuntia. Nostin toisen jalan kylvystä, kuivasin ja aloin hioa kantapään kovettumia kevyesti jalkaraspilla. Tässä pitää olla varovainen, ettei innostu liian kovaa hiomaan.
En tiedä oliko syynä suola, kukat vai pidempi kylpyaika, mutta kannat tuntuivat jo oikein pehmeiltä ja näyttivätkin ihan siedettäviltä. Halkeamat eivät kuitenkaan ihan kokonaan hävinneet, mutta pienenivät. Sitten oli vuorossa jalkojen ihon kuorinta. Tähän käytin lahjaksi saamaani Thannin kuorintavoidetta, oikein luksuskuorinta se olikin. Kunnon fysikaalinen kuorintavoide, joka sisälsi pikkupartikkeleita, olisiko ollut siemeniä. Näitä kuorintavoiteitakin voi tehdä myös itse: yksinkertaisin kuulemani resepti on lisätä suihkugeeliin hienoa sokeria.
Hieroin jalkojani oikein reippaasti alhaalta ylöspäin lähes polviin saakka. Sitten huuhtelin kuorintavoiteen pois kylpyvedellä ja kuivasin jalat huolella.

imageimage

Seuraava vaihe: kynnet. Itselläni olivat kynsinauhat nousseet kynnen päälle ja pikkuvarpaan kynsi oli häipynyt lähes olemattomiin. Appelsiinipuutikkua ei nyt löytynyt, joten jouduin turvautumaan muoviseen kynsinauhatikkuun. Työntelin kynsinauhoja poispäin kynnenpäältä ja viilasin kynnet pitäen viilaa alhaalta päin viistossa. Jos kynnet ovat pitkät ne tietty leikataan ensin kynsisaksilla varpaan pään mukaisesti.

Tässä vaiheessa päätin kokeilla uusinta hankintaani, 100% Argan-öljyä jalkoihin. Normaalisti käytän sitä kasvoilla seerumin tavoin. Se tehokosteuttaa ilman rasvaista jälkituntumaa. Lisäsin Argania muutaman tipan ensin jalkapohjiin ja se imeytyi yhdessä hujauksessa halkeamiin. Lisäsin vielä muutaman tipan kantoihin, hieroin öljyä varpaisiin, kynsiin ja kynsinauhoihin sekä sääriin. Aivan kuin varpaankynsilläkin olisi ollut jano, niin nopeasti öljyni imeytyi. Argan-öljy pehmitti kannat entisestään ja nyt halkeamat häipyivät lähes näkymättömiin. Lisäksi siitä jäi kaunis, öljytty satiininen pinta iholle.

Lopuksi vielä kynsilakan levitys ja voila! Sandaalikausi voi alkaa!