Tagged: Arjen luksus

Nuoruuden lähteellä

Ihonhoidossa käytetyt luonnonöljyt ovat ns kuivaöljyjä eivätkä jätä käytön jälkeen rasvaista tuntua iholle. Sen sijaan iho saa uutta hehkua ja voi paremmin, sillä öljyt sisältävät ihon kaipaamia rasvahappoja, vitamiineja ja antioksidantteja.

Ihonhoidossa käytetyt luonnonöljyt ovat ns kuivaöljyjä eivätkä jätä käytön jälkeen rasvaista tuntua iholle. Sen sijaan iho saa uutta hehkua ja voi paremmin, sillä öljyt sisältävät ihon kaipaamia rasvahappoja, vitamiineja ja antioksidantteja.

Öljyt ovat elämän eliksiiriä sekä sisäisesti että ulkoisesti. Kylmäpuristetun oliiviöljyn hyödyt jo tunnetkin ruoanlaitossa, mutta oletko milloinkaan levittänyt oliiviöljyä säärille? Harvemmin kuulen puhuttavan puhtaista öljyistä ihon- ja hiustenhoidossa, vaikka öljyt nimenomaan ovat kaikkien ihanien voiteidemme pohjalla. Tunnetko vanhan nyrkkisäännön kasvovoiteiden suhteen: öljy vedessä – päivävoiteeksi ja vesi öljyssä – yövoiteeksi. Ei kovin kummoista kemiaa.

Moni, varsinkin rasvoittuvan tai sekaihon omistaja, kuitenkin kammoaa öljyn levittämistä iholle ja varsinkin kasvoille. Öljyn ajatellaan tukkivan ihohuokoset ja aiheuttavan uuden acneaallon tai rumia näppylöitä. Mutta näinhän ei ole asian laita. Ihonhoidossa käytetyt luonnonöljyt ovat ns kuivaöljyjä eivätkä jätä käytön jälkeen rasvaista tuntua iholle. Sen sijaan iho saa uutta hehkua ja voi paremmin, sillä öljyt sisältävät ihon kaipaamia rasvahappoja, vitamiineja ja antioksidantteja. Joku öljy enemmän joku vähemmän. Öljyjen antioksidantit suojaavat ihoa ympäristön rasituksilta ja epäpuhtauksilta.

Itse tutustuin ihoöljyihin, kun ostin lentokoneessa tarjouksesta Nuxen vartaloöljyn. Se oli voimakkasti hajustettu ja siinä oli blendi monia eri ihoöljyjä. Minun makuuni se oli liian tujusti hajustettu, mutta sen ansiosta kiinnostuin öljyistä ihonhoidossa. Ja koska se oli ensimmäinen kokeilemani kuivaöljy, ihastuin sen koostumukseen. Sitä saattoi lisätä myös hiuksiin ja se jätti iholle kauniin satiinisen pinnan.

Sen jälkeen olen kokeillut muitakin öljyblendejä, mm Body Shopin Arganöljyn nimellä kulkevaa vartaloöljyä. Sen tuoksu tuntui kokeillessani miellyttävältä, mutta koko kropalle levitettynä se olikin lähes pyörryttävä. Kun halusin käyttää päivisin myös lempihajuvettäni, tuli tuoksukimarasta tyrmäävä.  Ei onnistunut kokeilu sekään.

Ranskassa käydessäni ihmettelin pieniä tummia pipettipulloja, joita myytiin apteekeissa. Farmaseutti kertoi, että niissä oli 100% orgaanista  Arganöljyä. Ostin pullon ja – Bingo!

Oma suosikkini oli löytynyt. Arganin kohdalla on sanottava heti alkuun, että jos nuo muut ovat ylihajustettuja, niin luomuargan taas toinen ääripää. Se tuoksuu…noh, luonnolle. Onneksi tuoksu ei ole vahva ja iholle levitettynä häipyy oikeastaan heti.

Muuta negatiivista en öljystäni ole löytänyt. Käytin sitä aluksi varovasti, muutama tippa seerumin tavoin puhdistetulle iholle. Ja tuloksia mielestäni tuli. Ihon väri tasoittui, posken iso maksaläiskä vaaleni. Iholle jäi öljyn jälkeen kaunis hehku. Käytin aluksi Argania vain kosteutustarkoituksessa – ranskalainen farmaseutti piti kyllä pitkän luennon Arganin hyödyistä ja minä nyökyttelin innokkaasti mukana – ymmärsin pitkästä luennosta vain sen, että ainakin kosteuttaa tämä öljy.  Sittemmin olen lukenut Arganin ominaisuuksista, joita tuntuu riittävän hengästymiseen saakka.

Öljy sisältää pienen voimalaitoksen verran kosteuttavia ja ihoa suojaavia rasvahappoja. Sen antioksidantit suojaavat auringonvalon ihoa vanhentavilta vaikutuksilta ja muilta ympäristön  aiheuttamilta rasituksilta. ( ilman epäpuhtaudet, tuuli, kylmä, kuuma ..) Arganöljy sisältää A-, F-, C- ja eritysesti E-vitamiinia, tuota anti-aging eliksiiriä, sellaisissa harvinaisissa muodoissa (kuten delta- ja gamma-tokoferoleina), joita iho pystyy käyttämään sellaisenaan.

Se todellakin häivyttää epätoivottuja arpia, jälkiä ja läiskiä ihosta. Itse oli jokin aika sitten leikkauksessa. Lisäsin alusta saakka haavan kohtaan Arganöljyä. Haava paitsi parantui nopeasti, se on myös mukautunut ympäröivään ihoon eikä enää, kun leikkauksesta on 4kk, pomppaa silmille.

Arganöljy sopii minulle, sillä ihotyyppini kuiva ja janoaa kosteutta. Myöskään en pane lainkaan pahakseni öljyn antiagingominaisuuksia. Näin kesäaikaan Argan on usein ainoa kosteuttajani. Käytän öljyä nykyään myös vartalolle, pidän erityisesti sen sääriin jättämästä hienosta hohteesta. Myös kynnet ja kynsinauhat sormissa ja varpaissa voivat hyvin kun niihin hieroo tätä ihmeöljyä. Iho kiittää, eikä huolta lisäaineista.

Ryhdyin jo listaamaan eri luonnonöljyjen sopivuutta eri ihotyypeille, mutta listasta tuli niin pitkä, että teen siitä erillisen postauksen lähiaikoina.

Ilolan parempi mökkilounas

image

Jos sattuisi käymään niin, että kuukauden ruokalaji, uudet perunat ja silli tai vaihtoehtoisesti uudet perunat ja voissa paistettu ahven, eivät enää kolmannella lomaviikolla maistuisikaan, annan kalan laittoon yhden helpon, vieläpä gourmet-tason vaihtoehdon.

Tämän reseptin kehtaan kyllä jakaa, vaikken olekaan mikään keittiön hengetär tai kuuluisa makoisista ruokakekkereistä. Itse asiasssa tällä ohjeella aloitin aikoinaan ’julkisen’ ruoanlaiton, kun halusin muutamia vuosia sitten järjestää sukujuhlat äidin syntymäpäivän kunniaksi. Pöydässä istui silloin ’vain’ lähisukulaisia ja perhettä, jotka tiesivät osaamiseni tason, eivätkä varmaan odotukset kovin korkealla olleet. Mutta kommenteista päätellen onnistuin.

Tämä kalanlaittotapa sopii myös tähän Suomen suveen, jos vaikka mökillä sattuisi kala jäämään pyydykseen tai torilta löytyisi saman päivän saalista. Sitä parempaa tulee, mitä tuoreempaa kala on. (Pätee tietysti muihinkin resepteihin.)

Meille kävi niin, että saimme mieluisia yllätysvieraita mökille. Nyt piti jotain keksiä lounaaksi, sillä mukana oli lapsiakin, joille oma suosikkini Boy-sinappisilli ei varmaankaan olisi uponnut.
Tilannetta helpotti huomattavasti se seikka, että vieraidemme ajattelevainen äiti oli varustautunut suurella tuoreella merilohella. Päätin tehdä lohinyyttejä. Maistuvat taivaallisen hyviltä ja ovat äärimmäisen simppelit tehdä. Sen salaisuus on paper cookingissa. Tein lohinyytit 7:lle hengelle.

Tarvittiin :
kolme sipulia (tähän sopii paremmin vaalea sipuli, käytimme tässä sitä mitä sattui olemaan)
inkivääriä 100 g
tuore merilohifile,1.2-1.5 kg
merisuolaa
ruuanlaittopapereita sopivan kokoisiksi arkeiksi leikattuna

image

Siivutin lohifileen 7 yhtäsuureen osaan. Kuorin sipulit ja inkiväärin ja hienonsin ne silppurilla pieniksi palasiksi. Arkille lisätään yksi viipale lohta, sirotellaan hyppysellinen merisuolaa ja runsaasti sipuli-inkiväärimurskaa päälle. Sitten arkki taitellaan nyytiksi taittamalla arkin reunat lohipalan yli ja solmitaan molemmista päistä. Tässä voi halutessaan käyttää vaikka narua solmimiseen. Uuni 200C asteeseen ja paistetaan n 30 min.

Lohinyytti valmistumassa

Lohinyytti valmistumassa

Lohinyytit valmiina uuniin

Lohinyytit valmiina uuniin

Tässä välissä pesin uudet perunat ja pistin liedelle. Löysin vielä pakasteesta puolivalmiin patonginkin, jonka laitoin ohjeen mukaan uuniin kalan kaveriksi.
Simsalabim! Maukas ateria oli valmis.

Alkupalaksi tarjoilin perussalaattia ja uunilämmintä maalaispatonkia, jota kastoimme suoraan Marokosta tilaamaani Arganöljyyn, jossa on ihana pähkinäinen maku.
Jälkiruoaksi mansikoita ja vaniljajäätelöä.

image

Ilmeistä päätellen lounaamme onnistui! Niinkuin myös iloinen heinäkuun iltapäivämme mukavien ihmisten seurassa. Onnea on ystävät ja hyvä ruoka.

Ilolan kalansaalis

image

Hankittiin Juhannuksena mökille uudet verkot. En nyt puhu nettiverkoista, vaan ihan oikeista kalaverkoista. Näillä olisi tarkoitus pyydystellä haukea ja kuhaa. Tässä välissä on ollut kaikenlaista kaupunkipuuhaa ja pihahommia niin, että uutukaiset saatin veteen vasta eilen.
Sen verran sitä internettiäkin käytettiin apuna, että tällä kertaa suunnistimme syvänteen reunalle nettikartan avulla. Nimittäin aiempina vuosina saimme vain suutareita, kun jätimme pyydykset liian matalaan veteen. Ja sitä matalikkoahan täällä mökkijärvessä piisaa, mutta on siellä näköjään myös syvänteitä. (Kts. Hyvinvointimökki)

Olimme kuin vanhasta Kalliala-Petelius sketsistä, kun emäntä koettaa soutaa ja huovata, eikä milloinkaan isännän mielen mukaan. Järvenselällä ei kannattaisi puhella juuri mitään, sillä vesi kantaa rauhallisemmankin sanailun rantaan. Mutta sinnepä vain saatin verkot vesille ja sitten eikun odottelemaan huomista lounasta. Nukuttiin yö, tai niin kuin mies sanoi, että olisi kyllä valvonut jännätessään kalansaalista, ellei olisi nukkunut niin sikeästi.

Uudet perunatkin olisi teoriassa voinut saada omasta maasta, mutta ne eivät vieläkään heinäkuun puolivälissä ole kukkineet! Lähiruokaa uudet perunamme silti ovat, sillä ostimme ne suoraan maatilalta mansikoiden ohessa. Ja tunnustettakoon, että olimme myös varautuneet Boy-sinappisillillä, jos sattuisi käymään niin, etteivät kuhat olisikaan käyneet pyydykseen.

Tuli seuraava aamu ja vaihteeksi ihana auringonpaiste. Edellisen illan tuulikin oli tyyntynyt ja emäntä kävi jälleen airoihin. Soutaminen sujui tällä kertaa kuin tanssi, vaikkakin eilisillasta oli jäänyt käsiin rakot.
Huumorimies jälleen sanaili kynäniekan kämmenistä, mutta tällä kertaa siitä ei sen suurempaa draamaa syntynyt. Myös itse verkkojen nosto sujui, kun emännän piti vain pitää airoja paikallaan isännän zoomatessa verkkoja läpi. Tunnustettakoon tässä vielä sellainenkin seikka, että soutajatar siirtyi veneen keskeltä keula-airoihin mahdollisen kalansaaliin tieltä. Kalat kun ovat ihania oikeastaan vain paistettuna, suolattuna tai keitoissa.
Ja kas: hauki- ja kuhakokoisiin verkkosilmiin olikin tarttunut keskikokoinen ahven ja jokin toinen, pienempi kala.

Kalanperkauspöytä tehtiin a-pukeista  ja leikkuulaudasta

Kalanperkauspöytä tehtiin a-pukeista ja leikkuulaudasta

Uudet perunat, tilli, vastapyydetty ja voissa paistettu ahven. En tiedä, mistä voisi saada tämän parempaa makuelämystä. Jos sellainen jossain olisikin, emme oikeastaan edes välitä tietää. Aamen.

Jalat sandaalikuntoon!

image

”Ihanaa, parin päivän päästä alkaa loma pikapyrähdyksellä Berliiniin. Mitähän sitä pakkaisi mukaan. Hyvät kengät ainakin..jotkut sandaalit. Sopisikohan nämä viimekesäiset? … Mamma Mia! Kenen nuo jalat ovat? Pahannäköisesti halkeilleet kantapäät, puutarhamullassa möyrineet varpaat ja varpaankynnet. Ihon pinta täynnä kuollutta solukkoa. Jotain on tehtävä ja äkkiä.” ajattelin lomallelähtökiireissäni.

Koska en mitenkään ehtinyt enää jalkahoitolaan, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi itsetehty jalkahoito. Syy, miksi tästä postaan on, että DIY- jalkahoitoni onnistuikin yli odotusten, jopa paremmin kuin viimeksi hoitolassa. Sain silkinpehmeät jalkapohjat ja suht siistit kynnetkin. Mutta ennen kaikkea sain avun kantojen karheisiin halkeamiin, jotka olivat se varsinainen ongelmani.

Näin tein:

Ensin jalat kylpyyn. Minulla sattui olemaan myös kylpysuolaa, vaikkei meillä ole enää ammettakaan. Mutta jos kylpysuolaa ei ole, muistan jalkojenhoitajan maininneen, että merisuolasta (vajaa kourallinen vadilliseen lämmintä vettä) ruusunterälehdistä ja apilankukista saa mainiot tehoaineet jalkakylvylle. Ruusu virkistää, suola ja apila (sekä puna-että valkoapila) pehmentävät. Ja viimeisenä vaan ei lainkaan vähäisimpänä, kylvystä tulee kaunis esteettinen elämys kukkien kera. Arjen luksusta.

imageimage

Hoitolassa jalkakylpy kestää 10 minuuttia. Itse istuskelin terassilla lukemassa lehteä ja kylveltin jalkojani näköjään puoli tuntia. Nostin toisen jalan kylvystä, kuivasin ja aloin hioa kantapään kovettumia kevyesti jalkaraspilla. Tässä pitää olla varovainen, ettei innostu liian kovaa hiomaan.
En tiedä oliko syynä suola, kukat vai pidempi kylpyaika, mutta kannat tuntuivat jo oikein pehmeiltä ja näyttivätkin ihan siedettäviltä. Halkeamat eivät kuitenkaan ihan kokonaan hävinneet, mutta pienenivät. Sitten oli vuorossa jalkojen ihon kuorinta. Tähän käytin lahjaksi saamaani Thannin kuorintavoidetta, oikein luksuskuorinta se olikin. Kunnon fysikaalinen kuorintavoide, joka sisälsi pikkupartikkeleita, olisiko ollut siemeniä. Näitä kuorintavoiteitakin voi tehdä myös itse: yksinkertaisin kuulemani resepti on lisätä suihkugeeliin hienoa sokeria.
Hieroin jalkojani oikein reippaasti alhaalta ylöspäin lähes polviin saakka. Sitten huuhtelin kuorintavoiteen pois kylpyvedellä ja kuivasin jalat huolella.

imageimage

Seuraava vaihe: kynnet. Itselläni olivat kynsinauhat nousseet kynnen päälle ja pikkuvarpaan kynsi oli häipynyt lähes olemattomiin. Appelsiinipuutikkua ei nyt löytynyt, joten jouduin turvautumaan muoviseen kynsinauhatikkuun. Työntelin kynsinauhoja poispäin kynnenpäältä ja viilasin kynnet pitäen viilaa alhaalta päin viistossa. Jos kynnet ovat pitkät ne tietty leikataan ensin kynsisaksilla varpaan pään mukaisesti.

Tässä vaiheessa päätin kokeilla uusinta hankintaani, 100% Argan-öljyä jalkoihin. Normaalisti käytän sitä kasvoilla seerumin tavoin. Se tehokosteuttaa ilman rasvaista jälkituntumaa. Lisäsin Argania muutaman tipan ensin jalkapohjiin ja se imeytyi yhdessä hujauksessa halkeamiin. Lisäsin vielä muutaman tipan kantoihin, hieroin öljyä varpaisiin, kynsiin ja kynsinauhoihin sekä sääriin. Aivan kuin varpaankynsilläkin olisi ollut jano, niin nopeasti öljyni imeytyi. Argan-öljy pehmitti kannat entisestään ja nyt halkeamat häipyivät lähes näkymättömiin. Lisäksi siitä jäi kaunis, öljytty satiininen pinta iholle.

Lopuksi vielä kynsilakan levitys ja voila! Sandaalikausi voi alkaa!