Tagged: Hyvinvointi

Ilolan kalansaalis

image

Hankittiin Juhannuksena mökille uudet verkot. En nyt puhu nettiverkoista, vaan ihan oikeista kalaverkoista. Näillä olisi tarkoitus pyydystellä haukea ja kuhaa. Tässä välissä on ollut kaikenlaista kaupunkipuuhaa ja pihahommia niin, että uutukaiset saatin veteen vasta eilen.
Sen verran sitä internettiäkin käytettiin apuna, että tällä kertaa suunnistimme syvänteen reunalle nettikartan avulla. Nimittäin aiempina vuosina saimme vain suutareita, kun jätimme pyydykset liian matalaan veteen. Ja sitä matalikkoahan täällä mökkijärvessä piisaa, mutta on siellä näköjään myös syvänteitä. (Kts. Hyvinvointimökki)

Olimme kuin vanhasta Kalliala-Petelius sketsistä, kun emäntä koettaa soutaa ja huovata, eikä milloinkaan isännän mielen mukaan. Järvenselällä ei kannattaisi puhella juuri mitään, sillä vesi kantaa rauhallisemmankin sanailun rantaan. Mutta sinnepä vain saatin verkot vesille ja sitten eikun odottelemaan huomista lounasta. Nukuttiin yö, tai niin kuin mies sanoi, että olisi kyllä valvonut jännätessään kalansaalista, ellei olisi nukkunut niin sikeästi.

Uudet perunatkin olisi teoriassa voinut saada omasta maasta, mutta ne eivät vieläkään heinäkuun puolivälissä ole kukkineet! Lähiruokaa uudet perunamme silti ovat, sillä ostimme ne suoraan maatilalta mansikoiden ohessa. Ja tunnustettakoon, että olimme myös varautuneet Boy-sinappisillillä, jos sattuisi käymään niin, etteivät kuhat olisikaan käyneet pyydykseen.

Tuli seuraava aamu ja vaihteeksi ihana auringonpaiste. Edellisen illan tuulikin oli tyyntynyt ja emäntä kävi jälleen airoihin. Soutaminen sujui tällä kertaa kuin tanssi, vaikkakin eilisillasta oli jäänyt käsiin rakot.
Huumorimies jälleen sanaili kynäniekan kämmenistä, mutta tällä kertaa siitä ei sen suurempaa draamaa syntynyt. Myös itse verkkojen nosto sujui, kun emännän piti vain pitää airoja paikallaan isännän zoomatessa verkkoja läpi. Tunnustettakoon tässä vielä sellainenkin seikka, että soutajatar siirtyi veneen keskeltä keula-airoihin mahdollisen kalansaaliin tieltä. Kalat kun ovat ihania oikeastaan vain paistettuna, suolattuna tai keitoissa.
Ja kas: hauki- ja kuhakokoisiin verkkosilmiin olikin tarttunut keskikokoinen ahven ja jokin toinen, pienempi kala.

Kalanperkauspöytä tehtiin a-pukeista  ja leikkuulaudasta

Kalanperkauspöytä tehtiin a-pukeista ja leikkuulaudasta

Uudet perunat, tilli, vastapyydetty ja voissa paistettu ahven. En tiedä, mistä voisi saada tämän parempaa makuelämystä. Jos sellainen jossain olisikin, emme oikeastaan edes välitä tietää. Aamen.

Mainokset

Jalat sandaalikuntoon!

image

”Ihanaa, parin päivän päästä alkaa loma pikapyrähdyksellä Berliiniin. Mitähän sitä pakkaisi mukaan. Hyvät kengät ainakin..jotkut sandaalit. Sopisikohan nämä viimekesäiset? … Mamma Mia! Kenen nuo jalat ovat? Pahannäköisesti halkeilleet kantapäät, puutarhamullassa möyrineet varpaat ja varpaankynnet. Ihon pinta täynnä kuollutta solukkoa. Jotain on tehtävä ja äkkiä.” ajattelin lomallelähtökiireissäni.

Koska en mitenkään ehtinyt enää jalkahoitolaan, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi itsetehty jalkahoito. Syy, miksi tästä postaan on, että DIY- jalkahoitoni onnistuikin yli odotusten, jopa paremmin kuin viimeksi hoitolassa. Sain silkinpehmeät jalkapohjat ja suht siistit kynnetkin. Mutta ennen kaikkea sain avun kantojen karheisiin halkeamiin, jotka olivat se varsinainen ongelmani.

Näin tein:

Ensin jalat kylpyyn. Minulla sattui olemaan myös kylpysuolaa, vaikkei meillä ole enää ammettakaan. Mutta jos kylpysuolaa ei ole, muistan jalkojenhoitajan maininneen, että merisuolasta (vajaa kourallinen vadilliseen lämmintä vettä) ruusunterälehdistä ja apilankukista saa mainiot tehoaineet jalkakylvylle. Ruusu virkistää, suola ja apila (sekä puna-että valkoapila) pehmentävät. Ja viimeisenä vaan ei lainkaan vähäisimpänä, kylvystä tulee kaunis esteettinen elämys kukkien kera. Arjen luksusta.

imageimage

Hoitolassa jalkakylpy kestää 10 minuuttia. Itse istuskelin terassilla lukemassa lehteä ja kylveltin jalkojani näköjään puoli tuntia. Nostin toisen jalan kylvystä, kuivasin ja aloin hioa kantapään kovettumia kevyesti jalkaraspilla. Tässä pitää olla varovainen, ettei innostu liian kovaa hiomaan.
En tiedä oliko syynä suola, kukat vai pidempi kylpyaika, mutta kannat tuntuivat jo oikein pehmeiltä ja näyttivätkin ihan siedettäviltä. Halkeamat eivät kuitenkaan ihan kokonaan hävinneet, mutta pienenivät. Sitten oli vuorossa jalkojen ihon kuorinta. Tähän käytin lahjaksi saamaani Thannin kuorintavoidetta, oikein luksuskuorinta se olikin. Kunnon fysikaalinen kuorintavoide, joka sisälsi pikkupartikkeleita, olisiko ollut siemeniä. Näitä kuorintavoiteitakin voi tehdä myös itse: yksinkertaisin kuulemani resepti on lisätä suihkugeeliin hienoa sokeria.
Hieroin jalkojani oikein reippaasti alhaalta ylöspäin lähes polviin saakka. Sitten huuhtelin kuorintavoiteen pois kylpyvedellä ja kuivasin jalat huolella.

imageimage

Seuraava vaihe: kynnet. Itselläni olivat kynsinauhat nousseet kynnen päälle ja pikkuvarpaan kynsi oli häipynyt lähes olemattomiin. Appelsiinipuutikkua ei nyt löytynyt, joten jouduin turvautumaan muoviseen kynsinauhatikkuun. Työntelin kynsinauhoja poispäin kynnenpäältä ja viilasin kynnet pitäen viilaa alhaalta päin viistossa. Jos kynnet ovat pitkät ne tietty leikataan ensin kynsisaksilla varpaan pään mukaisesti.

Tässä vaiheessa päätin kokeilla uusinta hankintaani, 100% Argan-öljyä jalkoihin. Normaalisti käytän sitä kasvoilla seerumin tavoin. Se tehokosteuttaa ilman rasvaista jälkituntumaa. Lisäsin Argania muutaman tipan ensin jalkapohjiin ja se imeytyi yhdessä hujauksessa halkeamiin. Lisäsin vielä muutaman tipan kantoihin, hieroin öljyä varpaisiin, kynsiin ja kynsinauhoihin sekä sääriin. Aivan kuin varpaankynsilläkin olisi ollut jano, niin nopeasti öljyni imeytyi. Argan-öljy pehmitti kannat entisestään ja nyt halkeamat häipyivät lähes näkymättömiin. Lisäksi siitä jäi kaunis, öljytty satiininen pinta iholle.

Lopuksi vielä kynsilakan levitys ja voila! Sandaalikausi voi alkaa!

Hyvinvointimökki


image

Me hankimme mökin tammikuussa kuusi vuotta sitten. Halusimme sen olevan tarpeeksi lähellä ja riittävän kaukana. Lähellä, jotta sinne viitsii viikonlopuiksi hurauttaa ja kaukana, jotta siirtymäriitti toteutuu. Olen seuraillut tuttavien mökkikuumottelua ja joillekin sitä oikeaa ei vain tunnu tulevan vastaan. Mitenköhän se meillä oikein menikään? Muistan, että itselläni ainakin mökkikuume oli aikamoinen. Toivelistalla oli pala maata, jota kuopia, soutuvene ja puusauna. Ei mitenkään ylimitoitettuja nämä vaatimukset.

En muista, että olisimme miehen kanssa mitenkään innosta kiljuneet, kun nykyinen osui haaviin nettihaussa. Se oli yksi muiden joukossa, joihin sovimme näytön. Eikä niitä näyttöjä lopulta montaa ollut. Olisiko ollut viisi kaikkiaan.

No, ne neljä muuta ei eivät sykähdyttäneet. Parissa kohteessa oli käytetty taitavaa valokuvaajaa, joka sai paikan näyttämään paljon paremmalta kuin luonnossa. Asia, mikä ei ole ostajan kannalta kovin miellyttävää, varsinkin kun ajomatkat usein ovat melko pitkät.

Tämä yksi, tämä meidän mökki, sitten oli mielestämme suht sopiva, muttemme vieläkään olleet onnesta halkeamassa.
Se on aika uusi, perinteinen hirsimökki, siinä on sisävessa ja pieni astianpesukonekin. Tontin ja mökin koko, sijainti ja hintataso sopivat meille. Asia, jota emme päässeet tarkistamaan ostoa miettiessämme oli ranta, sillä silloin oli tammikuu ja järvi paksussa jäässä. Ja tässä vinkki ostoaikeissa oleville: välittäjäslangissa lapsiystävällinen ranta tarkoittaa tooodella matalaa rantaa. Meillä vesi on alle polven korkeudella vielä 75 m päässä rannasta! (Siksi se hintataso siis oli meille sopiva!)

Se olikin sitten ainoa pettymys mökin suhteen. Muuten se on näyttänyt meille vain hyviä ja erittäin hyviä puoliaan. Järven pohja on silkinpehmeää hiekkaa ja vesi läpinäkyvää, joten kyllä siinä voi kahlata hiukan pitempäänkin. Monesti miehen kanssa istuskellaan verannalla ja ihmetellään, mitä meillä olikaan ennen mökkiä? Se on työleiri, totta. Mutta mikä sen mukavampaa kuin kääntää, vääntää, istuttaa, kastella, rakentaa, purkaa, siirtää, korjata, maalata, rapsuttaa ja niittää, kun viikot istuu paperihajuisessa toimistossa? Ei mikään! Mieli lepää ja ajatus kirkastuu. Ja öisin nukuttaa. Hyvinvointikeskus siis tämä mökki.

image imageimage

Mökkielämä on vienyt meidät, minut ja miehen, (ei kylläkään meidän nuoria, niitähän ei sinne saa!) niin kokonaan, että olemme mökillä lähes joka viikonloppu ympäri vuoden. Meille se siis sopii. Pidämme kovasti myös tästä uudenkarheasta Ilolastamme, onhan se juuri meidän maun mukaan rakennettu. Siksi luulisi, että tulisi vietettyä viikonloppuja myös täällä. Itsekin ihmettelen, kuinka suostumme joka viikonloppu köröttelemään mökille.

Mutta tähän mökkihulluuteen ei ole muuta rohtoa kuin se mökki. Tarinat siitä, että sen tuntee sydämessä, kun se oikea (mökki) osuu kohdalle, eivät siis aina pidä paikkaansa. Meidän suhteemme oli aika neutraali alussa, mutta se on pikkuhiljaa kasvanut intohimoiseksi kiintymykseksi. Kahta en vaihda!

Onnea metsästämässä.

image

Ihminen on onnellisin ollessaan yhteydessä muihin. Toisten auttaminen ja tukeminen lisäävät tutkitusti onnellisuuden ja tarpeellisuuden tunnetta. Sellaiset henkilöt, jotka osallistuvat esim vapaaehtoistyöhön kärsivät muita vähemmän depression tai tyhjyyden tunteista. He myös näkevät muut ihmiset positiivisemmassa valossa ja yhteistyö toisten kanssa sujuu helpommin. Toisten auttaminen myös lisää auttajan omanarvontuntoa.

Arkemme on täynnä eriasteisia sattumuksia. Hyviä, neutraaleja ja huonoja. Ja kaikkea niiden väliltä. Monesti pikkuharmit saavat meidät valtaansa, niin ettei hyville sattumille jää tilaa mielessämme. Omasta eilisestäni saan hyvän esimerkin: kiire kampaajalle, parkkipaikkaa ei löydy mistään, auto puolen tunnin paikalle, tullessa parkkisakko tuulilasissa, harmiini keskittyneenä ajoin huolimattomasti liian läheltä koroketta, helmaan iso naarmu, kotona odotti aamun tiskit ja kasa laskuja joukossa myöhästyneen puhelinlaskun perintäkirje…

On huvittavaa, miten me lähes täyspäisenä itseämme pitävätkin joudumme niin tunteidemme valtaan, että mittakaava hämärtyy tai häviää täysin.  Mielensä kuohuttaminen rasittaa sitäpaitsi itsen lisäksi yleensä myös ympärillä olevia.

Viisaat tarjoavat avuksi meditaatiota ja hiljentymistä. Hiljaisuudessa asiat näkee selvemmin ja asioiden tärkeysjärjestys palaa mieleen. Mutta mistä sellaisen ajan ja paikan aina löytää, jossa voisi meditoida kiireen ja harmit pois?

Yksi helposti toteutettava keino on kääntää – vaikka sitten tahdonvoimalla – fokus pois itsestä.

Myötätuntoa harjoittava ihminen suuntaa ajatuksensa useammin pois omista murheistaan ja pystyy paremmin suhteuttamaan omat ongelmansa. Hyvät teot eivät aikaa ja paikkaa katso. Ei tarvitse olla mikään pyhimys, riittää kun pitää silmänsä auki. Ja päättää tehdä hyvää.

Ja kas, oma elämä maistuu paljon paremmalle.

Tässä yksi helppo onnellisuusharjoitus kesäksi:

Jos haluat lisätä onnellisuuttasi, kokeile seuraavaa harjoitusta 10 viikon ajan. Valitse sopiva viikonpäivä, jolloin teet yhden (omassa mittakaavassasi) ison hyvän teon tai 3-5 pienempää hyvää työtä. Auta lähimmäistäsi. Tee vierailu naapurin vanhuksen luokse. Auta sokea kadun yli. Lahjoita Punaiselle Ristille. Oikein keskity tuona päivänä havaitsemaan avun tarvitsijat. Näet heidät kyllä.

Luulenpa, että koejakson jälkeen haluatkin jatkaa. Ei vaadi paljon, mutta antaa sitäkin enemmän. Tätä et rahalla saa!

( lähde: duodecim, terveyskirjasto)

Tanssi ja nuorru!

245px-ballroomOlimme viikonloppuna ystävättäreni kanssa1155447_tango_4_silhouette risteilyllä ja kävimme katsastamassa tietysti myös yökerhon ja Midnight Show’n, kuten asiaan kuuluu. Shown alkua odotellessamme katselimme tanssilattialla pyörähteleviä ihmisiä. Välillä näytti ihan kuin ’Tanssii Tähtien Kanssa’-ohjelma olisi myös tullut mukaan laivalle. Ihmiset tanssivat ällistyttävän hyvin.

Lue loppuun

Sitä saa mitä tilaa.

1200px-Double-alaskan-rainbow

Luin juuri jenkkiläisen businesssaarnaajan blogia. Nykyään nuo paatokset yleensä enää hymyilyttävät, sillä uskoisin, että minun osaltani tuo urakilvoittelu on taaksejäänyttä elämää. Mitä nyt harvakseltaan seurailen LinkedInin kautta joitakin ennen fanittamiani kirjoittajia. Lue loppuun

Avokado on todellista anti-ageing ruokaa

avocado-pic

Avokado on varsinaista superfoodia. Ollakseen hedelmä, sen ravintoainekoostumus on erikoinen. Se sisältää ainoastaan rasvaa. Mutta millaista rasvaa! Siinä on yhdistettynä todellinen superkombo  moni- ja yksittäistyydyttymättömiä rasvahappoja, joita elimistömme tarvitsee. Avokadon rasvahapot sisältävät runsaasti antioksidantteja ja E-vitamiinia, jotka kuten tiedämme, ehkäisevät tehokkaasti ihon

Lue loppuun