Tagged: Kalorinkulutus

Pyöräillen halki upean saariston, osa 2


image

Iniössä meille oli varattu aittamajoitus. Ah, niitä maisemia! Saaristo kylpi ilta-auringossa ja tuntui kuin olisi hypännyt taideteokseen. Punaiset venevajat ja säiden pieksämät laiturit ja uinuva pikku kyläntapainen. Mutkitteleva hiekkatie ja laakeat kalliot. Ankaraa ja kaunista samalla kertaa.

imageimageIMG_0153-1IMG_0149

Illalliselle käveltiin naapuritaloon, jossa tukholmalainen keittiömestaripariskunta tarjosi taivaallista lohisoppaa saaristolaisleivän kanssa. Pyöräilykö lie vaikuttanut, mutta ruoka maistui jälleen autuaallisen hyvältä.

IMG_0138

IMG_0137
Pikkuhiljaa myös uneliaisuus valtasi meidät. Reipas ulkoilmaelämä vaati veronsa meiltä konttorirotilta. Vetäydyimme aittaamme ja pitkästä aikaa kävi niin, että minä, joka kärsin koko kevään lähes kroonisesta unettomuudesta, nukahdin saman tien, kun painoin pääni tyynyyn.

3.päivä: Iniö – Korppoo 30 km

IMG_0160-1IMG_0159
Aamulla kunnon yöunien ja aamiaisen jälkeen matka jatkui kohti Houtskaria. Karttoja emme paljon tarvinneet. Kun tiesimme mihin pyrimme, seurasimme vain tienviittoja, jotka olivatkin selkeitä ja niitä oli riittävästi.

IMG_0173
Lossikyytejä oli joka päivälle yhdestä neljään. Tällä osuudella tutustuimme amerikkailaiseen eläkeläisryhmään, jonka näimme ensi kertaa jo aiemmin Velkuan rantaravintolassa. He näyttivät raihnaisilta ja vanhoilta kävellessään. Mutta kun sitten lähdimme yhtäaikaa polkemaan lossilta ulos, jäimme ”me nuoret” keski-ikäiset kuin nallit kalliolle. He taisivat olla ennenkin olleet pyörän selässä!

IMG_0164image
Kauniin, kumpuilevan tieosuuden ja häikäisevien maalais- ja saaristomaisemien täyteisen päivän päätteeksi poljimme yöksi hotelli Nestoriin. Kaunis, romanttinen maalaiskartano, jossa kaikki huoneet ovat erilaisia. Ja jälleen upea illallinen. http://www.hotelnestor.fi

imageimage image

Ennen illallista tutustuimme hiukan ympäristöön ja läheiseen luontopolkuun, jonka varrelle metsään oli sijoitettu hienoja taideteoksia ja installaatioita. Kaunista ja luovaa. Tällä reissulla oli annettavaa joka aistille. Hyrisin tyytyväisyydestä. Illallisen jälkeen juttelimme tovin jo tutuksi tulleiden amerikkalaisten kanssa, mielenkiintoisia kohtaloita. Matkailu, myös pyörämatkailu, avartaa näinkin.

4. päivä: Korppoo – Nauvo 25 km
Tuli yö, aamu ja neljäs eli viimeinen pyöräilypäivä. Hivenen haikeana jo pakkailin tavaroita pyörälaukkuihin. Runsaan aamiaisen jälkeen, lähdimme ihanasta idyllistä kohti viimeistä etappiamme. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja fillarit rullasivat kevyessä kesätuulessa.

image
Tämä Euroopan kaunein saaristo on kuin oma maansa ja saaristolaiset ovat kuin oma rotunsa. Luonto on täällä läsnä ihan eri lailla kuin sisämaassa.
Viimeinen lossimatka ja saavuimme takaisin ’ulkomaille’, Nauvon vierasvenesatamaan. Söimme kauniin puutarhan siimeksessä lounaan ja huom. nautimme ensimmäisen viinilasillisen tällä reissulla. Kylläpä sekin maistui hyvältä. Pari pikku ostosta rantaputiikista tehtyäni jatkoimme viimeiseen majapaikkaamme. Siihen samaan Västergårdiin, josta alunperin lähdimme ja jossa auto ja peräkärry meitä odottivat. http://www.nagu.net/vastergard   Upean pyöräilyretkemme kruunasi vielä pulahdus lämpimään meriveteen.

imageimage
imageEipä voi pikkuloma enää paremmaksi tulla. Pyörällä kun matkaa taittaa, tulee maisemat noteerattua ihan eri tavalla. Sitä ikäänkuin itse huristelee maisemaan sisään. Oikeastaan tätä ei voi kuvailla, tämä täytyy itse kokea. Tämä on lisäksi vielä kotimaan matkailua ja suosii suomalaista.
Suosittelen lämpimästi!  www.saaristo.orgimage

Mainokset

Ranneke tuuppaa liikkeelle

 

jog-595995_640

Viime talvena mies hankki itselleen askelmittarin. Jonkun aikaa vekottimen vaikutusta hänen elämäänsä seurattuani, päätin itsekin hankkia sellaisen. Mies nimittäin reipastui selvästi mitä tulee liikkumiseen ja olisiko sillä painokin pudonnut? Oma askelmittarini on marketista hankittu halpis, joka kuitenkin tekee sen minkä lupaa eli mittaa askeleita. Se toimii myös kokonaisen viikonlopun ilman latausta, mikä tuli todistettua, kun laturi jäi mökkireissulla kotiin. Mittariin asetetaan oma tavoitetaso, jolla haluaa pysyä joka päivä. Tiesin jo entuudestaan, että sellainen 10000 askelta pitäisi istumatyötä tekevän vähintään ottaa päivässä. Seisomatyöläiset ottavat tuon määrän leikiten työpäivänsä aikana.

image

Askelmittari näyttää palkitsevan pienestä hyötyliikunnasta eniten. Ilola on kolmikerroksinen ja kun ravaan portaita edestakaisin esim pyykkipäivinä, saan helposti 2-4000 askelta kasaan. Puhumattakaan imuroinnista tai pölyjen pyyhinnästä. Jokainen, joka on puutarhahommia tehnyt, tietää miten tehokasta se homma on. Uskoisin kasvimaan kuokkimisen ja kääntämisen ja perkaamisen vastaavan jo jonkinlaista kuntosalitreeniä. Askelmittarini on tässä sokea, se antaa saman askeleen kevyestä sipsuttelusta kuin raskaasta taakan kannosta.

Askelmittari kertoo myös päivittäisen kalorinkulutuksen suhteutettuna omaan ikään ja painoon, mutta se on vain viitteellinen luku. Perustuu johonkin oletukseen keskimääräisen askelluksen kulutuksesta.
Mutta on se silti mukavaa katsottavaa, kun mittari näyttää että olen kuluttanut 3-500 kaloria enemmän kuin laskennallinen kulutukseni olisi. Tuohon lisäkulutusmäärään saa muuten tallustaa toiset 10000 askelta.

image

Lopulta käy tietysti niin, että ruokahalu kasvaa ja perustason tavoitteen saavuttaminen ei enää tunnu missään. Sitten voi lähteä tavoittelemaan suurempia summia, askeleina tietenkin. Ja todella, tämähän on nukkumisen ohella kuin laittaisi rahaa pankkiin. Itselläni yksi askel vastaa puolta metriä, joten 5000 askelta tarkoittaa 2,5 kilometrin kävelyä. Huomaan osaavani jo lähilenkkien etäisyydet suurinpiirtein ja tiedän mille reitille lähden mitäkin askelmäärää kalastamaan. Nykyisin meillä kinastellaan koiran iltalenkityksestä vain siinä tapauksessa, että molemmilla sattuu olemaan päivän saldo jo pulkassa. Yleensä niin ei ole ja koirakin nauttii, kun lenkit pitenevät. Suosittelen!