Tagged: Kauneus

Jalat sandaalikuntoon!

image

”Ihanaa, parin päivän päästä alkaa loma pikapyrähdyksellä Berliiniin. Mitähän sitä pakkaisi mukaan. Hyvät kengät ainakin..jotkut sandaalit. Sopisikohan nämä viimekesäiset? … Mamma Mia! Kenen nuo jalat ovat? Pahannäköisesti halkeilleet kantapäät, puutarhamullassa möyrineet varpaat ja varpaankynnet. Ihon pinta täynnä kuollutta solukkoa. Jotain on tehtävä ja äkkiä.” ajattelin lomallelähtökiireissäni.

Koska en mitenkään ehtinyt enää jalkahoitolaan, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi itsetehty jalkahoito. Syy, miksi tästä postaan on, että DIY- jalkahoitoni onnistuikin yli odotusten, jopa paremmin kuin viimeksi hoitolassa. Sain silkinpehmeät jalkapohjat ja suht siistit kynnetkin. Mutta ennen kaikkea sain avun kantojen karheisiin halkeamiin, jotka olivat se varsinainen ongelmani.

Näin tein:

Ensin jalat kylpyyn. Minulla sattui olemaan myös kylpysuolaa, vaikkei meillä ole enää ammettakaan. Mutta jos kylpysuolaa ei ole, muistan jalkojenhoitajan maininneen, että merisuolasta (vajaa kourallinen vadilliseen lämmintä vettä) ruusunterälehdistä ja apilankukista saa mainiot tehoaineet jalkakylvylle. Ruusu virkistää, suola ja apila (sekä puna-että valkoapila) pehmentävät. Ja viimeisenä vaan ei lainkaan vähäisimpänä, kylvystä tulee kaunis esteettinen elämys kukkien kera. Arjen luksusta.

imageimage

Hoitolassa jalkakylpy kestää 10 minuuttia. Itse istuskelin terassilla lukemassa lehteä ja kylveltin jalkojani näköjään puoli tuntia. Nostin toisen jalan kylvystä, kuivasin ja aloin hioa kantapään kovettumia kevyesti jalkaraspilla. Tässä pitää olla varovainen, ettei innostu liian kovaa hiomaan.
En tiedä oliko syynä suola, kukat vai pidempi kylpyaika, mutta kannat tuntuivat jo oikein pehmeiltä ja näyttivätkin ihan siedettäviltä. Halkeamat eivät kuitenkaan ihan kokonaan hävinneet, mutta pienenivät. Sitten oli vuorossa jalkojen ihon kuorinta. Tähän käytin lahjaksi saamaani Thannin kuorintavoidetta, oikein luksuskuorinta se olikin. Kunnon fysikaalinen kuorintavoide, joka sisälsi pikkupartikkeleita, olisiko ollut siemeniä. Näitä kuorintavoiteitakin voi tehdä myös itse: yksinkertaisin kuulemani resepti on lisätä suihkugeeliin hienoa sokeria.
Hieroin jalkojani oikein reippaasti alhaalta ylöspäin lähes polviin saakka. Sitten huuhtelin kuorintavoiteen pois kylpyvedellä ja kuivasin jalat huolella.

imageimage

Seuraava vaihe: kynnet. Itselläni olivat kynsinauhat nousseet kynnen päälle ja pikkuvarpaan kynsi oli häipynyt lähes olemattomiin. Appelsiinipuutikkua ei nyt löytynyt, joten jouduin turvautumaan muoviseen kynsinauhatikkuun. Työntelin kynsinauhoja poispäin kynnenpäältä ja viilasin kynnet pitäen viilaa alhaalta päin viistossa. Jos kynnet ovat pitkät ne tietty leikataan ensin kynsisaksilla varpaan pään mukaisesti.

Tässä vaiheessa päätin kokeilla uusinta hankintaani, 100% Argan-öljyä jalkoihin. Normaalisti käytän sitä kasvoilla seerumin tavoin. Se tehokosteuttaa ilman rasvaista jälkituntumaa. Lisäsin Argania muutaman tipan ensin jalkapohjiin ja se imeytyi yhdessä hujauksessa halkeamiin. Lisäsin vielä muutaman tipan kantoihin, hieroin öljyä varpaisiin, kynsiin ja kynsinauhoihin sekä sääriin. Aivan kuin varpaankynsilläkin olisi ollut jano, niin nopeasti öljyni imeytyi. Argan-öljy pehmitti kannat entisestään ja nyt halkeamat häipyivät lähes näkymättömiin. Lisäksi siitä jäi kaunis, öljytty satiininen pinta iholle.

Lopuksi vielä kynsilakan levitys ja voila! Sandaalikausi voi alkaa!

Kaksi kampaamokäyntiä

Ilolantalossa sattui kaksi kampaamokäyntiä eräälle alkukesän päivälle. Kumpikaan näistä kävijöistä ei ollut riemuissaan uusista frisyyreistään.
Ensimmäiseksi kampaajalla kävi Nuutti-koira, jonka turkki oli venähtänyt kevään mittaan uuteen ennätykseensä. Silmät hädintuskin näkyivät. Nuutti taapersi kuin olisi teuraaksi menossa trimmaajan ovesta sisään. Tässä Nuutin turkki ennen trimmausta:image
Ja tässä jälkeen:image
Näytti siltä kuin Nuutti olisi ollut aluksi vähän nolona kesälookistaan. Mutta onneksi hänellä on valoisa luonne, eikä hän muutenkaan jaksa kauaa yhden asian parissa pyöriä. Mainittakoon, että meidän muiden mielestä Nuutista tuli hieno kesämies.

Kampaamokäynti nro kaksi oli vuorossa heti perään: tytär oli varannut hiustenleikkuun uudesta, aiemmin tuntemattomasta kampaamosta. Kampaamoon päästyään, tyttö syventyi lehteen ja rentoutui, niinkuin ilmeisesti kampaajalla pitäisi voida tehdä. Valmista tuli nopeasti ja edestäpäin näytti hyvältä. Mutta kun kampaaja näytti peilistä hiukset takaa, oli tytöllä itku lähellä. Ja kuin pisteeksi iin päälle kampaaja vaati vielä 20 euroa lisää alussa sovitun summan päälle.

20-vuotiaalla ei hirveästi ole kokemusta reklamoinnista tai oikeuksiensa puolustamisesta. Useinhan sitä vielä aikuisen kokemuksellakin välillä nielaisee pari kertaa, kun kampaaja näyttää lopputulosta. Hiusten leikkausta   kun oikein ei voi peruuttaa.

No, tässä lopputulos.image

Toivuttuaan ensi järkytyksestä, tyttö lähti takaisin reklamoimaan asiasta. Kampaamossa lupasivat ystävällisesti palauttaa tuon ylimääräisen 20 e. Ja yllätys: 20 e ei tullutkaan rahana vaan lahjakorttina samaiseen kampaamoon! Arvata saattaa, miten mieluinen tuo lahjakortti tytölle oli.

Olisimme nauraneet kampauksen nähdessämme, muttemme oikein voineet. Tytär oli niin pahoillaan.

No, hiukset kasvavat ja kokemukset. Tulin samalla itsekin ajatelleeksi, miten uuden kampaajan valinta on tuuripeliä, jos vielä ei ole sitä omaa luottokampaajaa löytynyt.
Pikkujuttu isojen asioiden rinnalla, mutta siitä voi hetkellisesti tulla elämääkin suurempi – ainakin parikymppisen tytön maailmassa.