Tagged: Kynnet

French Manicure kotikonstein

Mökillä on mukava kuopia maata, nyppäistä mennessään rikkaruoho sieltä ja toinen täältä. Täällä voi olla möllöttää katseilta suojassa. Mutta kaikki loppuu aikanaan, niin tämäkin vapaaherrattarena olo. Takaisin kaupunkiin on mentävä. Ja viikonloppuna on juhlatkin.

Tässä mökkielämässä on se paha puoli, että täällä niin sanotusti perskottuu. Nyt kiinnitin huomioni mansikan perkauksen ja rikkaruohon kitkennän muokkaamiin käsiini. Kynnenaluset ovat täynnä isänmaata, kuten sanonta kuuluu, kynnet viirulliset ja liuskottuneet. Plus käsien päällipuoli kuivaa, irtonaista solukkoa täynnä. On kotimanikyyrin aika.

Mitä tarvitaan:

1. Kupillinen lämmintä vettä (lisäsin kuppiin naapurin ruusupuskasta nappaamani ruusun terälehdet, ne virkistävät, tuoksuvat hyvälle ja ovat sitä paitsi kauniita)
2. Öljyä
3. Kuorintavoidetta
4. Kynsiviila
5. Appelsiinipuutikku
6. Käsivoidetta
7. Kynsilakkaa, jos haluaa
image

Laitoin kupilliseen lämmintä vettä muutamia tippoja rakasta Argan-öljyäni, joka tuntuu toimivan vähän kaikessa. Tähän käy myös oliiviöljy tai vastaava. Liottelin kynsiä kymmenisen minuuttia kupissa, jonka jälkeen työntelin hellävaraisesti appelsiinipuutikulla kynsinauhoja poispäin kynnen päältä. Ilokseni huomasin, että kynsinauhat eivät tänä kesänä olekaan katkeilleet tai tulehtuneet, koska olen lisännyt niihin aina muistaessani Argan-öljyä ja ne ovat nyt kerrankin ihan ehjät.

Tässä välissä käytin Thannin ihanaa vartalokuorintavoidetta kuoriakseni käsien päällisen ihon ja huuhtelin kädet lämpimällä vedellä. Kuorintavoiteen voi tehdä myös itse. Yksinkertaisimmillaan lisätään suihkugeeliin hienoa sokeria ja hierotaan halutulle alueelle.
Tekipä hyvää tämä kuorinta!

Nyt hieroin käsiini muutaman tipan lisää Argan-öljyä – tähän käy myös käsi- tai kosteusvoide.
Hieroin öljyä myös kynsiin ja kynsinauhoihin. Ja jo nyt kädet näyttivät paljon paremmilta kuin aloittaessani. Sitten viilasin kynnet yksitellen. Viilasin pitämällä viilaa alhaalta päin viistosti kynttä kohden, aina saman suuntaisin kevyin vedoin. Ei siis edestakaisin viilaten.

Kun olin saanut eripituiset kynteni suunnilleen samanpituisiksi, oli lakkauksen vuoro. Olen joskus ohimennessäni ostanut Bik Bokista ja Henkkamaukasta halpoja vaaleita kynsilakkoja. Ajatuksena ilmeisesti alkaa hoitaa ja lakata kynsiä. Näköjään laiskuus on voittanut, sillä ovat kaikki ihan korkkaamattomia. Toivottavasti lakat eivät ole kuivuneet? Eivät olleet.

Taistelin aluslakan paikoilleen, vapisevalla otteella. Syytän näissä kädentaitoja vaativassa töissä aina vasenkätisyyttäni, sillä ne eivät tunnu luonnistuvan minulta yhtä hyvin kuin muilla. En tosin tiedä vaikuttaako se asiaan tuon taivaallista, harjoituksen puutetta taitaa olla. Mutta yhtä kaikki aluslakka on paikoillaan!

Sitten alkaa ranskalaisen manikyyrin vaativin vaihe. Valkoisten kynnenpäiden maalaus.
Muistan kuulleeni, että valkoiset tipit saa parhaiten tasaisiksi kun lakkaa kynnen ulkoreunoilta sisäänpäin suuntautuvin vedoin.
No, varmaankin niin. Näistä ei nyt tullut ihan niin hienot kuin kuvissa, mutta kukapa on seppä syntyessään.
Onneksi päälle levitetään vielä päällyslakka, joka lisää kiiltoa ja tasoittaa maalaamani ’kumpareet’.

Voi olla, että hienompiakin ranskalaisia manikyyrejä on nähty, mutta tuli näistä käsistä nyt hiukan siistimmät kuin ennen DIY-hoitoani. Ja toivottavasti kauempaa katsottuna menee täydestä.

image