Tagged: Luomukosmetiikka

LUOMUA vai luonnonkosmetiikkaa – mitä eroa niillä on ja kumpi on iholle parempi?

Luonnonkosmetiikassa käytetään luonnosta löytyviä raaka-aineita.

Luonnonkosmetiikassa käytetään luonnosta löytyviä raaka-aineita.

Halusin tietää mitä eroa on luonnonkosmetiikalla ja luomukosmetiikalla. Tutkiskellessani asiaa, törmäsin aikamoiseen nimikeviidakkoon.
Ihan järjelläänkin voi päätellä, että luonnonkosmetiikassa käytetään mahdollisimman pitkälle luonnosta löytyviä, luonnollisia raaka-aineita, kuten kasviöljyjä, -vahoja ja -rasvoja. Suurimman osan hajusteista, väri- ja säilöntäaineista olettaisi olevan peräisin luonnosta. Ja kaikkea synteettistä, samoin kuin ihmisen ja ympäristön kemikaalikuormaa lisäävää vältetään. Mutta sitten esim. Wikipedia esittää, että termit luonnonkosmetiikka, luonnonmukainen, orgaaninen ja luomukosmetiikka olisivat synonyymejä toisilleen eli yksi sama asia? Eivät taida olla.

Raaka-aineiden kasvatus ratkaisee

Mm. amerikkalainen luomukosmetiikan sertifiointijärjestö USDA tekee selvän eron luomu- ja luonnonkosmetiikan välille. Järjestö edellyttää merkkinsä kantajilta 95%:sta luomupitoisuutta. Toisin sanoen yli 95% INCI-listan ainesosista pitää olla luomulaatuista. Luonnonmukaisesti kasvatettua siis. Ei riitä, että ainesosa tulee luonnosta, vaan sen viljelyssä ei saa käyttää synteettisiä lannoitteita, torjunta-aineita eikä geenimanipulaatiota. Luomuviljely on paljon säädellympää, kuin pelkkä luonnonraaka-aineen kasvatus.

Ekomerkit ja sertifikaatit

Luonnonkosmetiikalla ei ole lainsäädännöllistä erityisasemaa, vaan EU:ssa se kuuluu kosmetiikkadirektiivin piiriin. Sensijaan luonnonkosmetiikkaa säädellään monien eri järjestöjen ja sertifiointiyritysten kautta.
Voisikin ajatella, että luonnollista kosmetiikkaa halajavan kuluttajan elämä on ekomerkeillä tehty helpoksi. On vain bongattava jokin sertifiointimerkeistä tuotteen kyljestä ja sillä selvä. Mutta ei niin hyvää, ettei jotain pientä vaivaakin. Näitä ekomerkkejä on paljon ja jokaisella on vähän eri kriteerit, millä ne tuotteen luonnollisuudesta päättävät. Joku vaatii, että tuotteesta on 10% luomulaatuista toinen taas tuon 95%.

Money talks

Ja sielläkin valitettavasti raha ratkaisee, sillä esim eurooppalaiset BTFI- ja ECOCERT-merkit lunastaakseen tuottajalla on oltava sievoinen summa rahaa ja henkilöstöä huolehtimaan sertifioinnin toteutuksesta. Aloittelevat tai pienet luonnonkosmetiikkayrittäjät voivat vaan haaveilla moisista ’laaduntakeista’, vaikka olisi kuinka raivokas luomu-tai luonnonkosmetiikkatuottaja.

Luonnollista ja ekologista ekomerkillä

Eroavaisuuksistaan huolimatta ekosertifikaatit ovat kuitenkin kuluttajan apuna, kun sitä mahdollisimman luonnollista ja vähiten ympäristöä rasittavaa kosmetiikkaa itselleen etsii. Ne nimittäin edellyttävät kantajiltaan paitsi kunnollisia, luonnollisia raaka-aineita, myös mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavia valmistusprosesseja. Sertifikaatin saadakseen on luonnonkosmetiikan valmistajan on kiinnitettävä huomiota paitsi tuotteen biohajoavuuteen käytön jälkeen, myös pakkausmateriaalien ekologisuuteen.

Kumpi on iholle parempi?

Pienellä googlailulla päädyin lopputulokseen, että Ihonhoidollisesti luonnollinen tai luomu ovat ihan yhtä hyviä. Eli sillä, miten ihonhoitotuotteiden raaka-aineet on kasvatettu ei ole hoitotuloksen tai ihotuntumankaan kannalta havaittu mitään eroa.  Mutta koska on kysymys kosmetiikasta, emme voi unohtaa tuotteeseen liitettäviä mielikuvia. Tässä tapauksessa ajatus äärimmäisestä luonnonmukaisuudesta tai eettisemmästä kuluttamisesta, saattavat saada joidenkin ihon hehkumaan. Mikä ei ole lainkaan hullumpi asia sekään.

Mainokset

Kauneuden kemiaa

image

Heräilen tässä pikkuhiljaa vuosikymmenten horroksesta ja naiivista luottamuksesta kaupan oleviin ihonhoitotuotteisiin. En ole mikään kuluttaja-aktivisti ja kemian tuntemukseni perustuu peruskoulun peruskemian peruskurssiin – jossa muistaakseni olin jopa hyvä. Se ei kuitenkaan nyt auta, kun mitään siitä ei enää muista. On vain kahlattava tässä tiedon internetissä ja syynäiltävä INCI-listoja purkkien kyljistä. Sanottakoon tässä vielä, että pidän kosmetiikasta. Jos minusta tuntuu, että voide tai naamio toimii kuten lupaa, ostan taatusti uudelleen.

Me naiset käytämme keskimäärin 12 kosmeettista tai hygieniatuotetta päivittäin, jotka sisältävät noin 168 eri ainesosaa. Suuri osa niistä on ihon läpi imeytyviä, joten ei ole lainkaan samantekevää miten ne meihin vaikuttavat. Yhtä mielenkiintoista taulukkoa  tutkimalla saa jo oikein hyvän käsityksen vältettävistä aineista, joista kuuluisimmat lienevätkin jo useimpien tiedossa: parabeenit (käytetään parantamaan tuotteen säilyvyyttä) ja ftalaatit (pehmentävä vaikutus) sekä synteettiset pysyvät hajustekomponentit (esim ’musk xylene’). Jo nämä kolme ainetta muistamalla, pääsee hyvin alkuun tiedostavassa ostamisessa. Lukulasit mukaan kauppaan ja aineosaluetteloja tutkimaan!

Kosmetiikassa käytetään metyyli-, etyyli-, butyyli- ja propyyliparabeenejä ja niiden seoksia säilöntäaineena. Näitä käytetään, koska kosmeettiset tuotteet tarjoavat hyvän alustan mm homeelle ja muille mikrobeille. Ne taas saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita tai muuta ihoärsytystä. Parabeeneilla sanotaan olevan lievää estrogeenista vaikutusta elimistöön ja ne saattavat lisätä rintasyövän riskiä. Iholla kosteusvoiteiden parabeenit saattavat voimistaa UV-B-säteilyn haittavaikutuksia. Kosmetiikkateollisuus onkin reagoinut parabeenikohuun ja siirtynyt jopa superallergeenina pidetyn metyyli-isotiatsolinonin (methylisothiazolinone) ja metyylikloori-isotiatsolinonin (methylchloroisothiazolinone) seoksiin. Sitä käytetään nyt mm. hiuskosmetiikassa, deodoranteissa, ihovoiteissa ja puhdistusaineissa säilöntäaineena.
Eli niin tai näin, aina jokin on väärinpäin.

Dietyyliftalaattia (DEP) käytetään kosmetiikassa alkoholin denaturointiaineena. Denaturoinnin avulla alkoholi tehdään nautintakelvottomaksi. Ftalatteja on ainakin hius- ja kynsilakoissa. Ftalaattien käytön pieninä määrinä ei sanota aiheuttavan ihmiselle vaaraa, mutta nyt kiistelläänkin niiden pitkäaikaiskäytön vaikutuksista. Ftalaattien väitetään aiheuttavan häiriöitä hormoonitoiminnassa ja aiheuttavan tytöillä murrosiän aikaistumista.

Synteettiset hajusteet ovat näistä tässä luetelluista vältettävistä aineista helpoiten korvattavissa luonnonmukaisilla versioilla. Tutkimusten mukaan synteettiset hajusteet saattavat aiheuttaa syöpää. Siksi kosmetiikkaa hankittaessa kannattaa katsoa, että käytetyt hajusteet ovat peräisin luonnosta.

Luonnonkosmetiikassa ideana on, että jos jokin raaka-aine aiheuttaa ärsytystä tai altistumista mille tahansa vaaralle, sitä ei käytetä. Luomukosmetiikan säilöntäaineet, silloin kun niitä käytetään, tulevat luonnosta. Ihan talonpoikaisjärjellä ajateltuna, tämä luonnollisempi vaihtoehto tuntuu turvallisemmalta.

Onhan meillä Suomessa valvova elin, Tukes, joka tekee parhaansa, että haitallisia aineita ei kosmetiikkamarkkinoille pääse. Mutta ongelma onkin usein siinä, että Tukes noudattaa olemassa olevaa lakia ja se tuppaa välillä laahaamaan perässä. Esim parabeeneja saa lain mukaan tällä hetkellä käyttää kosmetiikkatuotteissa. Monet kosmetiikkatoimijat ovat tosin vapaaehtoisesti jättäneet ne pois tuotteistaan. Ja käyttävät tietysti sitä markkinoinnissaan. Ja hyvä niin.

Lähteet: http://www.ewg.org, http://www.thl.fi

Lisää vaan lisäaineita

image

Minua on vuosikaudet ja yhä kiihtyvässä määrin askarruttanut paitsi ruoan myös kosmetiikan ja hygieniatuotteiden sisältämät lisäaineet. Olen koettanut parhaani mukaan siirtyä ravinnossa luomu- tai vähintäänkin kotimaisuuslinjalle. Jotenkin kuvittelen, että suomalainen ruoka olisi puhtaammin tuotettua kuin maan ääristä tänne rahdatut herkut. Suomessa luonto on kuitenkin vielä toistaiseksi sen verran puhtaampaa, että ainakin ympäristön aiheuttamat myrkkypitoisuudet kasveissa ja eläimissä jäänevät monista ulkomaisista kilpailijoista.

Kosmetiikan ja hygieniatuotteiden kanssa tällainen varuillaan olo onkin hankalampaa. Tuntuu että pitäisi olla kemisti, jotta pääsisi jyvälle siitä, mitä kaikkea pikku voidepurnukkani sisältääkään. Erityisesti ihon kautta imeytyvät tuotteet ovat seurantalistallani.

Jakaudun kahtia tässä: silmäni kiiluvat innosta kun luen jostakin hyperdyper-ryppyvoiteesta tai uudesta keinosta kiristää reisien ihoa. Myönnettäköön, että repsahdan näihin useammin kuin haluaisin myöntää. Ja yhtä usein olen myös pettynyt. Ihmisen – tai ainakin naisen – mieli toimii jotenkin niin, että on ihanaa ostella näitä jättikallita megabeibituotteita, jos ne sittenkin toimisivat. Ja kun eivät toimi, unohdamme koko jutun. Näin emme toimi, kun ostamme esim kalliin puseron, joka menee piloille ensimmäisessä pesussa. Menemme takaisin liikkeeseen reklamoimaan.

Se toinen puoleni pikku-omantunnon tavoin kuiskaa korvaani, että hetkinen, mitäs tässä nyt oikeastaan myydään. Pilvilinnoja ja unelmaa, jota ei voi kukaan järkeään käyttävä koskaan ostaa.
Ja mitä pitkissä aineosaluetteloissa sanotaankaan. Vaikuttavat aineet on fasadissa nimetty milloin miksikin: Instant Beautyfier, Efector tai Youthifier.. TM -merkki perään – eikä tarkoita yhtään mitään.

image

Hesarissa oli jokin aika sitten mielenkiintoinen artikkeli hygieniatuotteiden sisältämistä aineosista, jotka ottavat kehossa hormoonin paikan ja toimivat sitten systeemihäiritsijöinä. Seuraukset eivät välttämättä tunnu meissä ja heti, vaan sukupolvi tai kaksi myöhemmin. Pojanpoika saa rinnat tai tyttärentytär komean parran.

Olemme niin tuudittautuneet siihen, että kun jotakin meillä kaupassa saa myydä ja kun muutkin ostavat on varmasti turvallista. Ei ole. Emme vain tiedä vielä tarpeeksi. Ja money talks tässäkin.
Itse olen etsinyt, ja löytänytkin kauneudenhoitooni luomuvaihtoehtoja, joissa ei ainakaan tuoteselosteen mukaan ole myrkkyjä mukana. Viimeisin suosikkini on orgaaniset kasvo- ja vartoloöljyt. Erityisesti 100%:lla Argan-öljyllä olen päässyt vähintäänkin samaan ihotuntumaan kuin kalliilla ryppyseerumeilla. Iholle tulee lisäksi kaunis hehku kuivaöljyn jälkeen ja se jo sinällään raikastaa yleisilmettä. Ja luonnon valmistamassa eliksiirissä ei voi olla mitään väärää.