Tagged: Mökkielämä

Ilolan parempi mökkilounas

image

Jos sattuisi käymään niin, että kuukauden ruokalaji, uudet perunat ja silli tai vaihtoehtoisesti uudet perunat ja voissa paistettu ahven, eivät enää kolmannella lomaviikolla maistuisikaan, annan kalan laittoon yhden helpon, vieläpä gourmet-tason vaihtoehdon.

Tämän reseptin kehtaan kyllä jakaa, vaikken olekaan mikään keittiön hengetär tai kuuluisa makoisista ruokakekkereistä. Itse asiasssa tällä ohjeella aloitin aikoinaan ’julkisen’ ruoanlaiton, kun halusin muutamia vuosia sitten järjestää sukujuhlat äidin syntymäpäivän kunniaksi. Pöydässä istui silloin ’vain’ lähisukulaisia ja perhettä, jotka tiesivät osaamiseni tason, eivätkä varmaan odotukset kovin korkealla olleet. Mutta kommenteista päätellen onnistuin.

Tämä kalanlaittotapa sopii myös tähän Suomen suveen, jos vaikka mökillä sattuisi kala jäämään pyydykseen tai torilta löytyisi saman päivän saalista. Sitä parempaa tulee, mitä tuoreempaa kala on. (Pätee tietysti muihinkin resepteihin.)

Meille kävi niin, että saimme mieluisia yllätysvieraita mökille. Nyt piti jotain keksiä lounaaksi, sillä mukana oli lapsiakin, joille oma suosikkini Boy-sinappisilli ei varmaankaan olisi uponnut.
Tilannetta helpotti huomattavasti se seikka, että vieraidemme ajattelevainen äiti oli varustautunut suurella tuoreella merilohella. Päätin tehdä lohinyyttejä. Maistuvat taivaallisen hyviltä ja ovat äärimmäisen simppelit tehdä. Sen salaisuus on paper cookingissa. Tein lohinyytit 7:lle hengelle.

Tarvittiin :
kolme sipulia (tähän sopii paremmin vaalea sipuli, käytimme tässä sitä mitä sattui olemaan)
inkivääriä 100 g
tuore merilohifile,1.2-1.5 kg
merisuolaa
ruuanlaittopapereita sopivan kokoisiksi arkeiksi leikattuna

image

Siivutin lohifileen 7 yhtäsuureen osaan. Kuorin sipulit ja inkiväärin ja hienonsin ne silppurilla pieniksi palasiksi. Arkille lisätään yksi viipale lohta, sirotellaan hyppysellinen merisuolaa ja runsaasti sipuli-inkiväärimurskaa päälle. Sitten arkki taitellaan nyytiksi taittamalla arkin reunat lohipalan yli ja solmitaan molemmista päistä. Tässä voi halutessaan käyttää vaikka narua solmimiseen. Uuni 200C asteeseen ja paistetaan n 30 min.

Lohinyytti valmistumassa

Lohinyytti valmistumassa

Lohinyytit valmiina uuniin

Lohinyytit valmiina uuniin

Tässä välissä pesin uudet perunat ja pistin liedelle. Löysin vielä pakasteesta puolivalmiin patonginkin, jonka laitoin ohjeen mukaan uuniin kalan kaveriksi.
Simsalabim! Maukas ateria oli valmis.

Alkupalaksi tarjoilin perussalaattia ja uunilämmintä maalaispatonkia, jota kastoimme suoraan Marokosta tilaamaani Arganöljyyn, jossa on ihana pähkinäinen maku.
Jälkiruoaksi mansikoita ja vaniljajäätelöä.

image

Ilmeistä päätellen lounaamme onnistui! Niinkuin myös iloinen heinäkuun iltapäivämme mukavien ihmisten seurassa. Onnea on ystävät ja hyvä ruoka.

Syreenien loisteeseen

Minun elämäni pihoilla on aina ollut syreenipensaita. Ne jotenkin kuuluvat kotipihaan. Paitsi tähän Ilolan pihaan. Tänne ne eivät sovi tai oikeammin mahdu. Sen sijaan mökkipihaan olen istuttanut jo viitisen vuotta sitten syreenin taimia, oikein komeaan riviin. Aitaa meinasin kasvatella ja tuntea oloni kotoisaksi.
Tässä tulos vuosien sinnittelyn jälkeen. Eivät ne nyt kuolleetkaan ole, mutta minkään näköistä kasvun ihmettä en ole näistä rääpäleistä saanut houkuteltua.

image

Samaan aikaan ja aivan kuin kiusallaan ovat kaikki kotikulmien syreenipensaat puhjenneet sellaiseen kukoistukseen, että harvoin näkee! Ne kukkivat kuin haljetakseen. En millään saa silmiäni irti naapureiden pihoista, sillä kukkaloisto on ennennäkemätön tänä vuonna. Kotilähiössämme on olo kuin sadussa tai lapsuuden Peppi- ja Pertsa ja Kilu- ohjelmissa, joissa seikkailtiin puutalomiljöissä ja joissa talojen harjat pilkistivät kodikkaasti kukkapuskien takaa. Yleensä aina syreenien.

image

Syreenien tuoksu ja kauneus tuovat meille monille muistoja lapsuudesta. Meillä oli pienkerrostalon pihalla sellainen syreenilinna, että sinne mahduttiin leikkimään koko kulmakunnan mukuloiden voimin.

Sinne pääsi piiloon kavalaa maailmaa, sadetta tai äitiä, joka huuteli sisään kesken makeimpien leikkien. Siitä kai tämä syreeninkaipuu juontaa. Mummolassa myös oli isot syreenit, mutta siellä nyt kukki kaikki. En käsitä miten äidinäitini sai viritettyä pihansa sellaiseen kukkaloistoon. Omalle äidilleni ja varsinkaan minulle nämä puutarhurigeenit eivät sitten näytä siirtyneen.

image

Yhtäkaikki, syreenejä nyt on saatava. Juhannuksena aion istuttaa uudet, isommat syreenin taimet mökkipihaan. Siihen saakka aion salanauttia naapuruston kukkakimarasta täysin rinnoin. Näen jo itseni kattamassa mökkikahvit muhkean syreenipensaan katveeseen. Pitää vain muistaa kastella nykyisiä rääpäleitä ja niitä uusia taimia ahkerasti.

Hyvinvointimökki


image

Me hankimme mökin tammikuussa kuusi vuotta sitten. Halusimme sen olevan tarpeeksi lähellä ja riittävän kaukana. Lähellä, jotta sinne viitsii viikonlopuiksi hurauttaa ja kaukana, jotta siirtymäriitti toteutuu. Olen seuraillut tuttavien mökkikuumottelua ja joillekin sitä oikeaa ei vain tunnu tulevan vastaan. Mitenköhän se meillä oikein menikään? Muistan, että itselläni ainakin mökkikuume oli aikamoinen. Toivelistalla oli pala maata, jota kuopia, soutuvene ja puusauna. Ei mitenkään ylimitoitettuja nämä vaatimukset.

En muista, että olisimme miehen kanssa mitenkään innosta kiljuneet, kun nykyinen osui haaviin nettihaussa. Se oli yksi muiden joukossa, joihin sovimme näytön. Eikä niitä näyttöjä lopulta montaa ollut. Olisiko ollut viisi kaikkiaan.

No, ne neljä muuta ei eivät sykähdyttäneet. Parissa kohteessa oli käytetty taitavaa valokuvaajaa, joka sai paikan näyttämään paljon paremmalta kuin luonnossa. Asia, mikä ei ole ostajan kannalta kovin miellyttävää, varsinkin kun ajomatkat usein ovat melko pitkät.

Tämä yksi, tämä meidän mökki, sitten oli mielestämme suht sopiva, muttemme vieläkään olleet onnesta halkeamassa.
Se on aika uusi, perinteinen hirsimökki, siinä on sisävessa ja pieni astianpesukonekin. Tontin ja mökin koko, sijainti ja hintataso sopivat meille. Asia, jota emme päässeet tarkistamaan ostoa miettiessämme oli ranta, sillä silloin oli tammikuu ja järvi paksussa jäässä. Ja tässä vinkki ostoaikeissa oleville: välittäjäslangissa lapsiystävällinen ranta tarkoittaa tooodella matalaa rantaa. Meillä vesi on alle polven korkeudella vielä 75 m päässä rannasta! (Siksi se hintataso siis oli meille sopiva!)

Se olikin sitten ainoa pettymys mökin suhteen. Muuten se on näyttänyt meille vain hyviä ja erittäin hyviä puoliaan. Järven pohja on silkinpehmeää hiekkaa ja vesi läpinäkyvää, joten kyllä siinä voi kahlata hiukan pitempäänkin. Monesti miehen kanssa istuskellaan verannalla ja ihmetellään, mitä meillä olikaan ennen mökkiä? Se on työleiri, totta. Mutta mikä sen mukavampaa kuin kääntää, vääntää, istuttaa, kastella, rakentaa, purkaa, siirtää, korjata, maalata, rapsuttaa ja niittää, kun viikot istuu paperihajuisessa toimistossa? Ei mikään! Mieli lepää ja ajatus kirkastuu. Ja öisin nukuttaa. Hyvinvointikeskus siis tämä mökki.

image imageimage

Mökkielämä on vienyt meidät, minut ja miehen, (ei kylläkään meidän nuoria, niitähän ei sinne saa!) niin kokonaan, että olemme mökillä lähes joka viikonloppu ympäri vuoden. Meille se siis sopii. Pidämme kovasti myös tästä uudenkarheasta Ilolastamme, onhan se juuri meidän maun mukaan rakennettu. Siksi luulisi, että tulisi vietettyä viikonloppuja myös täällä. Itsekin ihmettelen, kuinka suostumme joka viikonloppu köröttelemään mökille.

Mutta tähän mökkihulluuteen ei ole muuta rohtoa kuin se mökki. Tarinat siitä, että sen tuntee sydämessä, kun se oikea (mökki) osuu kohdalle, eivät siis aina pidä paikkaansa. Meidän suhteemme oli aika neutraali alussa, mutta se on pikkuhiljaa kasvanut intohimoiseksi kiintymykseksi. Kahta en vaihda!